Pienestä on pieni koira iloinen

Lauantaina oli pieni neiti kyllä hyvin onnellinen kun pääsi ensimmäistä kertaa juoksemaan vapaana montuille leikkauksen jälkeen. Tyynen kanssa ei vielä päässyt, kun sillon yleensä menee leikit vähän rajummaksi. Haava lähti siis tosi hyvin paranemaan kun sai antibiottikuurin päälle. Kolmessa päivässä punotus ja turvotus hävisi kokonaan ja sen alta paljastui siisti ja hieno parantunut haava. Vielä on keskiviikkoon asti kuuria jäljellä.

Iloinen pieni koira

Tänään oli myös treenit, joihin Viira pääsi mukaan, mutta vielä ei treenattu. Ensi vkloppuna olisi tarkoitus alottaa treenailu rauhallisesti ensin tottiksilla. Myös suunnitelmissa oli ensi viikolla viedä enemmän lenkille ja juoksemaan, ehkä jo loppu viikosta Tyynen kanssa.

Tuli myös otettua tytöistä tommoiset naamakuvat, joista tulee ihan mieleen passikuvat, kun on kummatki niin totisena. :D

Viira

Tyyne

Sairasloma senkun jatkuu..

Näytti jo viikon ajan, että toipuminen on lähtenyt hyvin eteenpäin ja kun 10 päivää on otettu iisisti saa lähteä jo kunnolla lenkille ym. Valitettavasti kaikki ei mee aina niinku suunnittelee, viikonloppuna haavan seutu rupesi yhdestä kohdasta punottamaan ja turpoamaan, joten tänään sitten kävimme varmuuden vuoksi tarkistuttamassa asian lääkärissä.

Siellä oli joku sulavatikki ruvennut sulamaan huonosti ja aiheutti reaktion, jonka seurauksena oli tulehdus. Nyt on sitten saatu 10 päivän antibiottikuuri, jonka jälkeen haavan pitäisi olla parantunut kunnolla. Tämä on kuulemma aika yleistä susikoirilla, että reagoivat helpommin noihin lankoihin mitä sulavissa tikeissä käytetään.

Muuten on neiti tosi hyvin parantunut ja on jo vähän pidemmillä remmilenkeilläkin käyty, koska rupee hyvin huomaa et meinaa vähän jo mennä hermo kun ei oo päässy tekemää mitään. Oli Viiralle varattu viikon päähän hierontakin, mutta pitänee Tyyne hierotuttaa kun ei vielä voi antibiottikuurin takia hierotuttaa Viiraa.

Kävimme myös tyttöjen kanssa tossa ennen joulua kuvattavana, siis eräs nainen kyseli netissä valokuviin malleja, joten meidän neidithän oli heti valmiina. Seuraavana muutama kuva, kuvaajana: Tiia Tahvanainen

Viira pallon kanssa.

Tyyneki haluis leikkiä!

Tyyne poseeraa

Viira poseeraa.

Viiran sterilointi ja toipuminen

Niin koitti torstaina 9.1.2014 Viirasta ihan tyhmä päivä kun mentiin lääkäriin ja sai ihan kauhistuttavia lääkkeitä, että piti oikeen nukkumaan käydä sinne. Sai neiti myös heräillä rauhassa hirveessä krapulassa eläinlääkäristä. Hain sen siis n. 4 tuntia leikkauksen jälkeen.

Ensimmäinen ilta meni kyllä piipatessa ja pyöriessä ympäri kämppää, jonka suurin syy oli suoneen saatava kipulääke, joka oli niin tujua, että meni neitin pää ihan pyörälle ja taisi pikku-ukot hyppiä ihan kunnolla meillä. Tarpeet tuli hyvin heti pihalle päästyä. Yöllä meni niin, että neiti taisi nukkua paremmin kuin omistaja, joka heräili vähän väliä tarkistamaan oliko paita vielä päällä ja kerran siivoamaan Viiran oksennuksia, kun maha oli niin tyhjä pitkän paaston takia.

Kuvaaja: Tiina Harju

Seuraavana päivänä oli jo huomattavasti pirteämpi, eikä käytöksestä kyllä olisi uskonu, että oli leikattu edellisenä päivänä. Ainut mikä minua rupesi kolmen aikaan iltapäivällä mietityttämään oli se, että ei ollut ruoka eikä edes herkut maistunut vieläkään, eikä ollut juonut kertaakaan. Päädyin sitten varmuuden vuoksi soittamaan lääkäriin, koska oli vkloppukin tulossa, että milloin pitäisi alkaa huolestumaan. Eläinlääkäri oli niin ihana, että pyysi meitä vielä käymään klinikalla ja halusi tarkistaa, että kaikki on hyvin.

Verikokeet otettiin ja tutkittiin muuten ja kaikki oli paremmin kuin hyvin. Siellä sitten lääkäri antoi neidille toipuville koirille ja kissoille tarkotettua ruokaa, joka taisi olla niin herkkua, että vetäs sen kerralla alas kupista. Lääkäri veikkasi, että se ensimmäinen ruoka oli Viiralle vaikein, koska se kai pelkäsi pahaa oloa kun syö. Olihan sillä ollut aika paha krapula ;) Sen jälkeen alkoi ruoka ja vesi maistumaan normaalisti.

Viiran yöpuku, joka estää haavan nuolemisen

Nyt sitten on edessä pahimmat ajat, kun neitin on jo sitä mieltä, että hän on jo ihan terve ja haluaa leikkimää ja lenkille Tyynen kanssa. Vielä joutuu reilu viikon odottelemaan ja toipumaan rauhassa. Olin odottanut koiran olevan kipeämpi leikkauksen jälkeen, mutta parempi näin. Ja onpahan Viiralla ainakin intoa sitten taas treenailla pienen sairasloman jälkeen!