Ollaan me treenailtu! Vaikka tänne en siitä olekkaan kirjoitellu.
Viira on itseasiassa kehittynyt huimasti leirin jälkeen ja ehkä vähän ohjaajakin. Olen vihdoin ja viimein tajunnut neidin hienouden ja lopettanut turhan miettimisen ja suorittamisen, ainakin hetkeksi. =)
Tottiksissa olemme saaneet tehtyä jo pidempiä pätkiä seuraamisia ja mikä parasta koira on ruvennut esittämään aktiivisuutta. Vähän se selkeästi kaipaa tekemiseen painetta, mutta sitä kun saa sopivassa suhteessa annettua ja Viira tekee hyvässä mielentilassa töitä tulevan minunkin kehut suoraan sydämmestä. Ja sen kyllä huomaa koirakin. Tästä on hyvä jatkaa!
Puruissa en ole voinut muutakun miettiä, että miten se kanavoiminen on tähän asti ollut niin mörkö mulle ja vielä kun itse oon varonu tekemästä siinä virheitä, tuloksen jo tietää. Tilanne missä koira vaan väistää ja paineistuu, vaikka kanavoinnissa pitäisi rauhottua ja purkaa painetta. Eli ei se ihan niin menny niinkuin piti. Nyt kun olen oman toiminnan saanut toimimaan on koirankin helpompi olla ja voi mennä eteenpäin kun koiralla on hetki milloin on varmasti hyvä olla. Muutenkin olen muuttanut omaa toimintaa enemmän niin, että me ollaan yhdessä Viiran kanssa sitä pahista vastaan ja minä annan ohjeet ja kehut! =)
Muutenkin ihan kotielämässä selkeästi huomaa, että Viira on ruvennut aikuistumaan (vaikkakin se on ainakin siskoonsa verrattuna ihan kakara) nimittäin korvat rupee pelaamaan ja luotan siihen tietyissä tilanteissa paremmin kuin ennen. Siitä on kasvanut ihan mukava pöhinäneiti. =)
