Ajattelin nyt kirjoittaa blogikirjoituksen, joka koskee pelkästään Tyyneä. Keskiviikkona juhlittiin Tyynen syntymäpäiviä ja samalla tajuttiin, että neiti on ollut meillä jo vuoden "hoidossa". Kiitos Tiialle ihanasta koirasta, joka sopi meille ku nenä päähän!
Varsinkin kun halusimme aikuisen koiran, mutta emme mitään sikaa säkissä. Tyyne ei missään vaiheessa etsinyt kotia, mutta edellisessä paikassa tuli aika pahaa kitkaa toisen nartun kanssa, joten se tuli meille ensin vain hoitoon ja seuraavana päivänä ilmoitin, että se saa jäädä meille. Olen itse tuntenut ja seurannut Tyyneä ihan pennusta asti, joten tunsin koiran hyvin jo ennen meille tuloa. :)
Tyyne on kotiutunut meille todella hyvin heti alusta asti, ainoastaan ensimmäisenä iltana se pyöri vähän ja sen jälkeen on mielellään sisällä viettänyt aikaa sohvalla tai sängyssä pötkötellen. Neiti on kotona todella huomaamaton ja mukava. Paitsi ruoka-aikana, jos ruoka on myöhässä se makaa keskellä lattiaa ja huokailee sen kuuloisena, että hei nyt hänet on unohdettu ja ruoka on jääny antamatta. :D
Neiti tuli siis meille vuosi sitten Viiran kaveriksi ja ne tosiaan ovat sitä, jopa mun mielestä bestiksiä. Tytöt ovat parempia kavereita keskenään kun mitä Viira ja Simppa olivat ikinä. Paljon vietetään sisällä aikaa vierekkäin ja pusutellaan. Kertaakaan ei ole tullut mitään kärhämää tyttöjen kanssa.
On se Tyyne päässyt osaksi treenejäkin, koska mun mies halusi samalla myös treenikaverin itselleen. Uroshan se ois ollu toiveena, mut kai tommonen pieni pojan kokoinen narttukin kelpasi, koska välillä on vaikeuksia Tomminkin pitää Tyyneä paikallaan puruissa. Tyynen lajina on suojelu, eli purut, tottis ja peltojälki.
Tottiksissa Tyynelle on vanhassa paikassa tehty älyttömän hyvät pohjat, kiitos Tiialle niistä! Eikä muuten poikita yhtää. Puruissa Tyyne on aika totinen tyttö, eli liinoista on pidettävä kiinni. Jäljellä ehdittiin viime vuonna jostain syystä käymään vain muutaman kerran, enkä minä nähnyt yhtään kertaa. Mutta voisin kuvitella, että on sujunut hyvin, koska neiti on niin ahne.
Mä sitä pitkään mietin, että mitenhän aikuinen koira sopeutuu meidän elämää sekä, että miten se tuntuu ns. "omalta" koiralta, kun ei pennusta asti ole meillä ollut. Tyyne on tuntunut ihan pienen ajan päästä ihan omalta. Toivottavasti saamme nauttia Tyynen seurasta vielä monta vuotta eteenpäin!
lauantai 22. maaliskuuta 2014
lauantai 1. maaliskuuta 2014
Treeniä ja hierontaa
Hyvin toipui neiti hieronnastakin, oli kyllä hieman tönkkö pari päivää. Takapään venyttely ei silloin kylläkään mennyt niin hyvin ku toivoin, joten sillon varailin toisen ajan hierontaan.
Treeneissä on käyty hyvin, tottiksissa on ruvettu haukuttelemaan Viiraa. Ensin apparille ja jossain vaiheessa sitten mulle. Mitään teknistä ei oo muutamaan viikkoon tehty vaan vähän keskitytty viettiin ja siihen, että koira ite tekisi aktiivisesti töitä. Ja palloa ei saa, jos oikeesti ei pure ja halua sitä. Tällä on myös tarkoitus kehittää koiran itseluottamusta, kun tehdään ns. suojeluharjoitus, mutta tottiskentällä, jolloin se ei ole niin jännää.
Puruissa on jatkettu samaan malliin kun ennenkin, vietinvaihtoa ja tarkoitus olisi saada koira löysille mahdollisimman pian. Viimeksi jopa maalimies pystyi ensimmäistä kertaa antamaan myös purussa painetta ja koira vastasi siihen vastustuksella ja hyvällä puruotteella, eikä mälvännyt/irrottanut niinkuin ennen. Hienoa Viira!
Viira kävi myös viime torstaina uudestaan siellä hieronnassa, koska viime kerralla oli tosi kipee ja jumissa. Hieroja totesi heti, että toit sitten toisen koiran tällä kertaa, eli parannus oli huima viime kertaan! Ei ollut montaa jumi kohtaa ja antoi paremmin käsitellä itseään. Ensi viikolla pääseekin Viira pitkästä aikaa uimaa, odotan innolla sitä pitkästä aikaa. Jyväskylässä on siis semmoinen koirien uimahalli, missä ne saa vähän käydä pulikoimassa.
Treeneissä on käyty hyvin, tottiksissa on ruvettu haukuttelemaan Viiraa. Ensin apparille ja jossain vaiheessa sitten mulle. Mitään teknistä ei oo muutamaan viikkoon tehty vaan vähän keskitytty viettiin ja siihen, että koira ite tekisi aktiivisesti töitä. Ja palloa ei saa, jos oikeesti ei pure ja halua sitä. Tällä on myös tarkoitus kehittää koiran itseluottamusta, kun tehdään ns. suojeluharjoitus, mutta tottiskentällä, jolloin se ei ole niin jännää.
Viira kanavoi puruissa. |
Viira kävi myös viime torstaina uudestaan siellä hieronnassa, koska viime kerralla oli tosi kipee ja jumissa. Hieroja totesi heti, että toit sitten toisen koiran tällä kertaa, eli parannus oli huima viime kertaan! Ei ollut montaa jumi kohtaa ja antoi paremmin käsitellä itseään. Ensi viikolla pääseekin Viira pitkästä aikaa uimaa, odotan innolla sitä pitkästä aikaa. Jyväskylässä on siis semmoinen koirien uimahalli, missä ne saa vähän käydä pulikoimassa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)