Viira

Saksanpaimenkoira narttu
Goldobaf's El-wiiraa "Viira"
Syntynyt: 06.10.2011
Väri: harmaa
Vanhemmat: 
emä: Goldobaf's Cökö
isä: Dingo van het Libbeke
Sisarukset: 5n + 4u
Terveys: A/A, 0/0, selkä, olkavarret ja polvet ok. Steriloitu 1/2014.
Mitat: säkä n. 55cm ja paino n. 30kg
Tulokset: MH-luonnetestaus ja näyttelystä T.
Harrastukset: Suojelu (sis. purut, tottis ja jälki)


Yleistä ja harrastuksista: Viira on minun ensimmäinen saksanpaimenkoira, joka on minun ikioma. Olin ensin ottamassa urosta, mutta sitten kasvattaja alkoi puhumaan, että eikö narttu sopisi minulle paremmin. Sitten sain jo kuulla, että koiran viralliseksi nimeksi tulisi El-wiiraa, joten Viira tuli luonnollisesti kutsumanimeksi.

Valitsin itse pentuni, menin valitsemaan pienimmän ja oudoimman pennun, jota muut rökitti ja kun Viiralla meni hermo se rökitti muut. Ja muistan kun hain sen silloin, niin pentujen isä päästettiin pihalle niin kaikki muut lähti karkuun, mutta Viira meni haukkuen kohti. :D Neiti soi hieman huonosti minulle tullessa ja en sitten tajunnut sitä, joten ruuan kanssa tuli kikkailtua pentuna ja menin vielä tyhmänä niihin mukaan. Nykyään ruoka maistuu kyllä paremmin kuin hyvin!

Viira tuli heti 7 viikon ikäisenä ilostuttamaan meitä todella pienenä, Simppakin otti pennun vastaan hyvin. Neiti kotiutu hyvin ja kaikki oli uutta ja ihmeellistä, sekä pennulle että mulle. Vaikka pentu aika onkin aina aika raivostuttavaa kun koko ajan pissit ja kakat matolla ym, oli myös paljon ihania asioita. Viirasta huomasi aika nopeasti, että se ei ihan tavallinen ollut. Terävyyttä oli kaadettu pari kauhallista liikaa ja sen huomasi, kun pihalla piti kaikki mahdollinen ja mahdotonkin haukkua ja reagoida. Sen asian kanssa on vain pakko olla elää, suurimman osan on saanut pois, mutta aina se joskus päättää reagoida asioihin, varsinkin kun itseluottamustakin saisi koiralla olla myös enemmän.

Treeni-intokin oli täysillä päällä kun pentu tuli, joten tuli valitettavasti itse liikaa suoritettua treenejä ja sen näkee koirasta nykyään mm. ihan pelkkään suhteeseen olisi pitänyt keskittyä enemmän. Ja sitten kun kaikki ei mennytkään niinkuin suunnittelin ja unelmoin, koira ei ollutkaan ahne eikä aktiivinen, joten jouduttiin tekemään paljon asioita ja töitä sen eteen, että koira rupesi tekemään. Mitään teknistä kun ei kannata tehdä, jos koiralla ei ole oikeen mielentila tekemiseen.

Onneksi työt tuottaa tulosta ja päästiin eteenpäin tekemisessä, mitään huimaa kehitystä ei tapahdu tai siis mitään nopeatempoista, koska meidän piti paljon keskittyä yleensäkkin tunnetilaan. Niin aika usein tulee taukoja ns. teknisiin tekemisiin. Nyt kun ollaan 2014 keväässä Viira osaa teknisesti tottiksissa BH-koetta varten tarvittavat liikkeet, mutta se että saa tarpeeksi viettiä tekemiseen vaatii vielä paljon työtä. Tavotteita on kyllä asetettu siihen, että vuonna 2014 syksyllä pääsisi suorittamaan BH-kokeen.

Purut aloitettiin Viiralle jo nuorena, tosin ensin tehtiin hyvin pitkään pelkkiä reagointiharjoituksia ja niitäkin harvaseltaan. Annettiin koiran kasvaa henkisesti kunnolla. Viira on puruissa aika haastava koira, koska sillä ei ole paljoo saalista ja terävyyttä sekä epävarmuutta löytyy. Mutta silti sitä pitää puhutella kunnolla, että se purisi ja ote olisi kunnossa. Mutta toiminta-alueeltaan hyvin kapea ja maalimiehen on oltava aika tarkkana ja omattava hyvä koiranlukutaito. Nyt on keväällä 2014 ruvettu miettimään, onko se suojeli Viiralle sittenkään se oikea laji, koska se epävarmuuden takia helposti meinaa mennä epävarmaksi ja siksi ottaa ns. "jalat alle". Selvitämme parhaillaan, esittääkö se vai onko se oikeasti niin herkkis. Aika näyttää.

Peltojäljellä on Viiralle kaksi kesää tehty jälkiä, neiti on oppinut jäljestämään hyvin ja käyttää nenäänsä hyvin luonnostaan. Myös ruoka on maistunut aina jäljellä. Viime vuonna jäätiin siihen, että tyhjiä saatiin jo lisättyä reilusti jäljelle. Tehtiin myös esineilmaisua muualla kun jäljellä rasioilla, sen neiti tajus tosi nopeasti.

Olemme myös nyt muutaman kerran käynyt tutustumassa metsälajeihin. Esineruudussa neiti osoitti olevansa aika luonnonlahjakkuus, joten harjoituksia jatketaan ihan silläkin että saa muuta tekemistä vaikka jatkettaisiinkin puruja vielä. Toisaalta metsälajit voisi ehkä olla parempi vaihtoehto Viiralle..

Terveydestä: Viira oli pentuna perusterve, ei tarvinut muuten lääkärissä käydä kun rokotukset ottamassa. Paitsi sitten 9kk ikäisenä iski ihotulehdus, joka alkoi hotspoteilla joita tuli pari liiasta uimisesta ja huonosta kuivaamisesta. Parani kyllä nopeasti, eikä ole uusinut vaikka viime kesänäkin oli kova uimaan!

01.03.2013 koitti tuomionpäivä kun menimme Ventelälle kuvauttamaan Viiran ja pari muutakin koiraa. Pelko perseessä meni koko päivä, onneksi päivä päättyi hyvin ja meillä oli kärryllinen terveitä koiria matkassa. Siitä vähän ajan päästä tulikin jo viralliset tulokset, eli A/A ja 0/0, jee!

Syksyä 2013 rupesikin sitten varjostamaan Viiran sairastelu, tai siis koira oli kyllä normaalin muuten, mutta ripuloi ensin kerran viikossa, sitten joka toinen päivä ja lopulta joka päivä ihan selittämättömistä syistä ja pahimmillaan se juoksujen aikaa, jotka oli vielä meillä 4kk välein (aivan liian usein). Joten ei muutakun suunnaksi eläinlääkäriin selvittämään syitä tähän ja ensimmäinen lääkäri ei edes suostunut tutkimaan kunnolla koiraa, koska se oli päällisin puolin niin hyvässä kunnossa. Ei muutakun suunnaksi toinen lääkäri, joka onneksi halusi tutkia kaikki maholliset ja ottaa verikokeet ym. noh, siellä oli tulehdusarvot koholla ja haima-arvo alhaalla, joka johtui tulehduksesta. Antibiottikuuri ja haimaa vähäksi aikaa helpottamaan arvojen palautusta. Ja kaikki oli pitkän aikaa kunnossa, kunnes tuli juoksut ja tilanne taas meni huonoksi.

Päätimme sitten, että Viiralta lähtee kohtu, koska se ei sillä tee mitään ja saapahan yhden stressin aiheen pois, kun Viira helposti myös stressasi asioita. Leikkauksesta on kulunut nyt nelisen kuukautta ja sen aikana ei ollut yhtään ripulia ja muutenkin voinut paremmin ja näyttää myös paljon paremmalta!

Luonne ja ominaisuudet: Neiti on vielä näin 2,5 vuotiaanakin luonteeltaan enemmän pentu kun aikuinen, siksi sitä aina verrataankin pentuihin. Se on edelleen yltiösosiaalinen niin ihmisiä kun muitakin koiria kohtaan. Ja joka ikisen ihmisen syliin se haluaisin mennä ja leikkiä kaikkien koirien kanssa. Onneksi se on luonteeltaan tuommoinen, koska sitten on se toinen puoli, eli epävarmuutta löytyy ja terävyyttä. Mutta yleensä jos jännä tilanne tulee ja oikeesti iskee epävarmuus on Viiralle luontaisempi tapa yrittää vaan karkuun tilanteesta. 

Ominaisuuksia mietin enemmän treenaamisen kannalta ja se on todella outo koira, yhtenä päivänä se on tosi kivan aktiivinen ja seuraavana päivänä sitä kiinnostaisi kaikki muu paitsi se tekeminen. Mutta sitten kun siihen puuttuu ku häröilee, se myös parantaa ja tekee kivasti. Eli aika paljon joutuu paineen kautta tekemään, koska ei saalistakaan ole tarpeeksi, että pelkän pallon kanssa voisi tehdä. Agressiota löytyy kyllä kun puruja ajattelee, mutta sillä ei aina ihan ole tarpeeksi rohkeutta käyttää sitä.

Siinä oli Viirasta juttua vähän enempi, yritin muistaa kaikki jutut, mutta jos tulee jotain kysyttävää mitä haluaa tietää ni voi alla esittää kysymyksiä niin lisäilen niitä tarpeen tullen tänne.
Kirjoitettu ja päivitetty tekstiä 19/04/2014