Simppa †

Saksanpaimenkoira uros
Goldobaf's Cimo "Simppa"
Syntynyt: 11.04.206
Kuollut: 22.11.2012
Väri: harmaa
Vanhemmat: 
emä: Evergrey's Zoukki
isä: Cunto Elmo
Sisarukset: 3n + 2u
Terveys: B/A, 0/0, selkä, olkavarret ja polvet ok.
Mitat: säkä n. 68cm ja paino n. 37kg
Tulokset: BH-koe, Luonnetesti 149p, näyttelystä SG
Harrastukset: Metsäjälki (sis. tottis, jälki ja esineruutu) ja tehty myös puruja. Agility.

Yleistä ja harrastuksista: Simppa oli minun ensikosketus saksanpaimenkoiriin ja tutuistuin Simppaan sen ollessa n. vuoden ikäinen kun tutuistuin samalla myös mieheeni, jonka koira se oli. Simpan ollessa n. 2 vuotta muutin sen kanssa saman katon alle ja samalla rupesin työttömänä sen kanssa käymään lenkeillä ja viettämään aikaa. Jolloin suhde koiraa vaan syveni ja syveni kokoajan. Simppa oli koira, jota pystyi pitämään missä vain vapaana ja se kulki lenkilläkin nätimmin kun päästi vapaaksi ja käski kävellä vierellä, kun että se olisi ollut hihnassa.

Kun koira oli n. 3-vuotias toteutin pitkäaikaisen haaveeni ja menin sen kanssa agilitykurssille, johon se koira ei ehkä ihan parhaiten soveltunut kokonsa puolesta, mutta meillä oli hauskaa ja koira oli ryhmän kuuliaisin koira. Jos ei käskyä tullut hypätä se juoksi sitten päin esteitä. 

Jossain vaiheessa olin sitten yhteydessä Simpan kasvattajaan, joka puhui, että jos minua kiinnostaisi treenata muutakin esim. tottiksia olisin tervetullut treenaamaan niiden kanssa. Ja eihän siinä kauaa mennyt kun koiran kanssa ihan tietämättömänä menin treeneihin ja rupesin treenaamaan tottiksia. Reilu pari vuotta tuli veivattua mm. korjailtua miehen tekemiä virheitä seuraamisessa (onhan sekin seuraamista miehen mielestä, että koira kävelee poikittain!). Kunnes olimme valmiita menemään BH-kokeeseen. Eihän sillä suorituksella ihan hirveästi kehuisi, mutta kyllä se läpi meni!

Olimme myös tehneet Simpan kanssa metsäjälkeä ja esineruutua, jotka oli mennyt ihan ok ja päätimmekin mennä kun maastot ja tottikset oli kunnossa JK1:stä hakemaan. Kahdessa kokeessa kävimme yrittämässä, mutta ohjaaja kusi maastot, joten tulosta ei valitettavasti tullut. Koska kokeet olivat ihan loppu syksystä, oli tarkoitus keväällä mennä vielä yrittämään, mutta Simppa ei sitten nähnytkään enää seuraavaa kevättä.

Olimme ottaneet Simpalle myös puruja lähinnä siksi, että maalimiesoppilas saisi mahdollisimman paljon erilaisia koiria ja minä opettelisin ohjaamaan koiraa puruissa.

Terveydestä: Simppa kuvattiin terveeksi sen ollessa 2-vuotias, tuloksin A/B ja 0/0 ja selkä, olat ja polvet ok. Koira myös kuvattiin uudestaan sen ollessa n. 5 vuotias ja edelleen oli kaikki kunnossa. Muutenkin Simppa oli nuoruus iän perusterve koira, mitä nyt kohelsi senkin edestä, milloin oli tikit tassussa ym. Kovasti toivoin, että se perisi äidiltään pitkää ikää, joka eli 14 vuotiaaksi, mutta toisin kävi..

Elokuussa 2011 heräsimme yöllä siihen, kun koira oli todella kipeä. Huomasimme heti, että vatsalaukunkiertymähän se oli. Onneksi pääsimme lääkäriin puolessa tunnissa, joten se leikattiin heti ja saatiin henki pelastettua, perna valitettavasti oli jo kuoliossa, joten se jäi lääkäriin. Parin viikon toipumisen jälkeen koira oli jo ennallaan ja pikkuhiljaa pääsi rupeamaan treenailemaan.

Sairastelu oli kyllä jättänyt koiraan jälkiä ja mm. paikat oli menny tosi jumiin ja hieroja niitä hoiti parhaansa mukaan. Ja saikin sen jotenkuten taas kuntoon. Ja toivoimme, ettei vatsalaukunkiertymä enää uusiutuisi, varsinkin kun vatsalaukku oli ommeltu kylkeen kiinni, joka estäisi kiertymisen.

Marraskuussa 2012 Simppa rupesi oksentelemaan ja ei vesikään pysynyt sisällä, päivän sitä katsellessa päätimme lähteä lääkärin vastusteluista huolimatta lääkäriin kun se oli päivän yksinollessan mennyt huonompaa kuntoon, kotiin kuin menimme se vielä kävi pissalla itse. Mutta kun lääkäriin lähdettiin se jouduttiin kantamaan autoon. Oksentelu/kakominen oli kerännyt sen vatsalaukkuun ilmaa ja se kaasuuntunut niin pahasti, että vatsalaukku painoi kaikkia hermoja ym. Ja eihän se siitä enää valitettavasti herännyt..

Luonteesta: Simppa oli hyvin tyypillinen saksanpaimenkoira, joka oli omille ihmisille tosi avoin, halusi rapsutuksia ja syliin. Mutta vieraille se oli välinpitämätön, antoi rapsutella ja näin, mutta ei mitenkään kerjännyt niitä.

Treenatessa koira ei ollut mikään viettitykki, mutta se oli semmoinen tasanen suorittaja, joka kanssa oli mukava mennä esim. kokeeseen, koska tiesin ettei se päätä lähteä mihinkään viereltä ja suorittaa kyllä liikkeet. Saalista koiralta löyty ja se olisi saanut olla aktiivisempi, mutta sitä ei tiedä miten se olisi ollut erilainen, jos sitä olisi pennusta asti työstetty erilailla.

Puruissa se oli alkuun aika saalispainotteinen, mutta se ei tarkoittanut sitä, etteikö agressiota olisi ollut. Sitä oli vaan aina kielletty käyttämästä sitä kun sitä oli ilmentynyt, joten sille saalis oli luonnollisempi ja kun tuli epävarma tilanne se mielummin painoi saaliille. Mutta kun tarpeeksi työtä tehtiin saatiin se myös varmemmaksi agressiolle.

Voin sanoa, että tämä koira muutti minun elämän. Ilman sitä en olisi varmaan ikinä hurahtanut saksanpaimenkoiriin, enkä koira harrastuksiin. Kiitos siitä Simpalle ja lepää rauhassa rakas! <3

Jos ihmisille tulee jotain kysyttävää tai haluaa lisäystä voi kysymyksiä esittää alla. 
Teksti kirjoitettu ja muokattu 19.04.2014