Ensimmäinen metsäjälki

Tänään vaapapäivän kunniaksi päätin tehdä sen mitä olen jo pitkään suunnitellut, eli kävin tallaamassa Viiralle jäljen metsään ja katselemaan mitä se tuumaa siitä.

Jälki oli aika lyhyt tai oli se riittävä, mutta olin suunnitellut pidempää tehtäväksi, eli ensi kerralla se sport tracker päälle, että voi seurata kuinka pitkä siitä tulee.

Janalle laitoin ruokaa muutamalle askeleelle, mutta muuten jätin ruuan kokonaan pois. Laitoin jäljelle kylläkin 5 pientä rasiaa mistä löytyi sitten ruokaa, koska ne on paremmat, eivätkä kerää itseensä mitään ötököitä tms. kun kansi on päällä. Samoilla rasioilla on myös viime kesänä tehty ilmaisutreenejä, jolloin Viiran on pitänyt mennä maahan saadakseen ruokaa.

Lähetin koiran jäljelle aika läheltä janaa ja olihan se hieman ihmeissään, et mikä juttu tää nyt oikeen on. Mutta kun ruoka löyty ni hetken miettimisen jälkeen lähti oikeaan suuntaan. Meni myös jäljen ajo alussa hieman hankalasti kun ruokaa ei ollutkaan joka askeleella, mutta pysähdyin aina kun nenä nousi ja eteenpäin pääsi vasta kun nenä meni maahan ja selkeästi käytti sitä.

Ensimmäinen rasia kun löytyi koira meni ihan välittömästi maahan ja katoi minua, et "hei mamma kato mitä täältä löyty". Sen kun se äkkäsi alkoi myös jäljestys sujua paremmin. Muutaman rasian jälkeen, kun annoin jälki-käskyn koira lähti välittömästi jäljestämään nenä tiukasti maassa ja vauhtiakin oli minun makuun juuri sopivasti ja ihan suoraan seuraavalle rasialle. Hienoa Viira!

Nyt sitten pitäisi vielä ainakin muutamia jälkiä päästä testaamaan, että miten hyvin ajelee kun varmistuu ja tulee jälkivarmuutta metsään. Ehkä se joskus, jopa pääsee kokeeseenkin. Jälkitreenit niinkuin esineruututreenitkin teen aina niin, että opetan asiat kunnolla vaikka ei kokeeseen menisikään. Koska joskus kun innostuukin ja koira on opetettu miten sattuu ni sehän harmittaa, koska väärin opitut tavat on hyvin vaikea korjata.

Mikä Viirasta tulee isona?

Siinäpä kysymystä kerrakseen, tällä hetkellä tuntuu, ettei siitä tule isoa ikinä. Sitä verrataan harvasen päivä puolivuotiaaseen koiraan ja korvatki heiluu tuulessa edelleen.

Mutta nyt on entistä enempi ruvettu miettimään, että mikä se Viiran lajivalinta on. Sille on puruissa annettu nyt mahdollisuus kasvaa henkisesti ja vahvisteltu koiraa, mutta riittääkö se?

Koira on jo sen ikäinen, että nyt on ruvettu katsomaan onko neiti mistään kotoisin. Ja selvitetään esittääkö koira vaan herkkää ja epävarma vai onko se vain oppinut, että sillä lailla pääsee tilanteesta. Muutaman seuraavan kerran treenit kertovat, että kannattaako sen kanssa treenata, koska en minä halua treenata jotain tiettyä lajia koiran kanssa vain siksi, että itse haluan. Ja ei se treenaaminenkaan ole mukavaa, jos ei kummatkin tykkää siitä.

Mutta ei Viira eläkkeelle jää vaikka suojelu ei sen laji olisikaan. On mulla ollut mielessä jo jonkin aikaa, että metsäjälki voisi, jopa olla Viiralle se luontaisempi laji. Nenäänsä tykkää käyttää ja on ihan hyvät pohjat tullu tehtyä pellolla. Pitäisi vaan lähteä kokeilemaan rohkeasti, miten se metsässä jäljestäisi!

Viira kaataa pelottavaa monsteria!

Esineruudussa ollaan käyty muutamaan otteeseen ja siellä on Viira ollut aika luonnonlahjakkuus, ei siis tietenkään täydellinen, mutta esineet on noussu ja rajojen sisällä pysynyt tosi tarkkaan. Ja on etsinyt tarkasti ja rauhassa, silti nopeasti. Vielä kun saadaa vaan varmuutta koiralle, että kyllä niitä esineitä siellä on enemmän kuin yksi, niin siitä tulee varmaan hyvä.

Aika näyttää mitä neidistä tulee isona, eipä sitä voi ennustaa mitenkään!