maanantai 29. joulukuuta 2014

Menneet ja tulevat tavoitteet

Joulu meni ja nyt odotellaan uutta vuotta, joten onkin aika taas kaivaa blogin kätköistä, mitä tavoitteita meillä oli vuodelle 2014 ja samalla julkaista myös ensi vuoden tavoitteet! 

Viira seuraa. Kuvaaja: Tiia Ekman
"Vuoden 2014 tavoitteet Viiralle:
- BH-koe, se olisi tarkoitus heti keväällä tai alkukesästä saada suoritettua, tai ainakin tällä hetkellä se tuntuu ihan mahdolliselta tavoitteelta.
- AD-koe on kanssa tavoitteena, eli minun pitää keväällä ruveta harjoittelemaan pyöräilyä.
- Jos ainakin yhdessä näyttelyssä kävis taas pyörähtämässä, ihan omaksi ja tuomareiden iloksi!
- Kohdunpoisto heti vuoden alussa
- Toivon mukaan ensi vuoden aikana selviä, että mitä tuosta neidistä tulee "isona", että soveltuuko se suojeluun vai keksitäänkö uusi harrastus."


Osa tavoitteista taas toteutui, varsinkin tuo minun mielestä kaikista mukavin, eli kävimme suorittamassa BH-kokeen hyväksytysti, joskin ajankohtana oli vasta syksy. Mutta se ei meitä haittaa. AD-koetta nyt ei taaskaan saatu käytyä polkemassa, mutta ehkä sitte ensi vuonna. Koira sen kyllä suorittaisi, on se niin vähällä vaivalla käynyt juoksemassa mun miehen kanssa sen 20km. 

Kohtu lähti tosiaan heti vuoden alussa ja voin sanoa, että siihen loppui meidän kohdalla kaikki terveyshässäkätkin! Ja nyt on koira elämänsä kunnossa. Myös neidin itseluottamus on noussut kohisten, kun jätimme purut tauolle/lopetimme, sen aika näyttää ja keskityimme kesän metsäjälkeen. :)

Kuvaaja: Tiia Ekman
Nyt onkin sitten aika paljastaa Viiran vuoden 2015 tavoitteet:
- Saada tottikset siihen kuntoon, että voimme korkata koeuran, eli ainakin JK1. Maastoissa tuskin tulee olemaan suurempaa ongelmaa.
- AD-koe, jos vaikka lahjois miehen ajelemaa. =)
- Jos saadaan JK1:nen tehtyä olisi tarkoitus viedä Viira näyttelyyn, koska silloin pääsisi käyttöluokkaan.
- Viralliset selkäkuvat
- Ehkä luonnetesti syksyn viimeisiin testeihin.

Myös Tyynelle on suunniteltu tavoitteita vuodelle 2015:
- Heti keväällä hirveän paljon jälkiä!
- Ja sitten tarkoitus korkata koe ura IPO1:llä.
- Keväällä luonnetesti
- Kohdunpoisto ja samalla viralliset selkäkuvat
- Pitää Tyyne fyysisesti hyvässä kunnossa

Aika vain näyttää miten tytöt kehittyy ja saadaan hommat luistamaan ja tavoitteet täytettyä. Innolla seuraavaan vuoteen ja treenejä todellakin jatketaan! Kiitos Tiialle ja Ilkalle, että jaksavat meitä katsella ja opastaa vuodesta toiseen treeneissä! :)

Tyyne puruissa.

sunnuntai 2. marraskuuta 2014

Kultapapuleiri ja koetuloksia

Taas vähän jäänyt tää kirjoittelu ihan puolitiehen, mutta ei se mitää.

Ensin voisin kertoa kultapapuleiristä, jossa olimme 19.-21.9.2014. Ja päälimmäiseksi jäi mulle mieleen se, että olemme tehneet melkeinpä kaikissa osa-alueissa Viiralle aivan liian helppoja harjoituksia. Varsinkin jäljellä 200m ja puolen tunnin vanhetus on aivan liian helppo koiralle. Varsinkin ku se suoritti oikeen mallikkaasti 500m jäljen missä oli 5 kulmaa ja jopa yksi keppikin eksynyt sinne, muuten välipalkkoina oli palloja.

Vielä kun janan saisi parempaa jamaa niin voisi hyvin mielin jäädä talvitauolle treenaamaan keppejä. Tarkoitus oli nyt kokeilla, josko kepin tuominen olisikin Viiralle luonnollisempaa kuin maahanmenolla ilmaisu, mutta saa nähdä mikä sitten osottautuu luonnollisemmaksi. Vauhti ja itseluottamus jäljellä on noussut huomattavasti, joka myös tuntuu vaikuttavan muihinkin osa-alueisiin!

Tyyne BH-kokeessa
Sitten onkin ilo myös kertoa koetuloksia mitä meillä kotona on saatu tehtyä, ensin kävi Tyyne lokakuussa suorittamassa BH-kokeen Tommin kanssa. Ja nyt sitten Viira kävi suorittamassa samaisen kokeen 1.11.2014. Nyt voidaankin sitten ruveta veivailemaan noutoja ensin kesän oikeita kokeita varten!

Viira BH-kokeessa
 Viiran BH-koe nyt ei menny ihan täydellisesti, mutta itse olin jopa hieman yllättynyt, koska oisin veikannut, semmoista matkalaukkumallia. Mutta niin se Viira yllätti ja oli enemmänkin hieman riehakas ja meinas välillä mennä käpy ku ei palkkaa tullu, jolloin piti yrittää vapautella itseään. Hyvin jatkoi seuraamista lisäkäskyn jälkeen. Täyskäännöksistä saatiin vähän noottia, ehkä siksi ettei koira vielä oikeen osannut niitä. Tästä voikin syyttää ehkä ohjaajaa joka tajusi kahta viikkoa aikasemmin, ettei koira osaa sitä. :D

Kummatkin suoritukset tuli myös kuvattua, jos jotain kiinnostaa videoita nähdä voi linkkejä kysellä, mutta en halua niitä tähän suoraan laittaa. :)

maanantai 8. syyskuuta 2014

Treenipäivitystä

Viiran kanssa on taas aktivoiduttu treenaamiseen helteiden jälkeen. Erityisesti tottiksia on tullut veivailtua.

Viira ja Nipsu "lenkillä"
Ja tällä hetkellä on otettu pallo pois kainalosta ja vähennetty huomattavasti pallon antamista ja lisätty lauma palkkausta, koska koira kumminkin osaa liikkeet teknisesti. Ja vaikka aina puhutaankin siitä, että pitäisi keskittyä ns. yhteen asiaan koiran kanssa kerralla treenissä. On Viiralle se kaikista pahinta myrkkyä, että toistetaan samaa asiaa kokoajan ja se laskee hyvin nopeasti vietillisesti. Eli nyt on sekoiteltu paljon eri asioita ja ei kaavalla. Niin koiralla pysyy mielenkiinto kokoajan ja se ei ikinä tiedä mitä tulee seuraavaksi. Ja jos ei keskittyminen pelaa tehdään ns. ansoja ja niissä painostetaan koiraa sanallisesti.

Ja palloa kun ei kokoaikaa heru rupee koira jo vähän turhautumaan ja parantaa tekemistään. Ja ku ei palkkaa kokoajan tule sen merkitys paranee. Ja palloon pureminen ja taistelu on parempaa. Tämä pätee Viiran kohdalla monessa asiassa, että palkka ei ns. kelpaa, jos ei sitä ole kunnolla ansainnut.

Viira ja Nipsu päikkäreillä
Metsähommissa on keskitytty janoihin ja tehty niitä pallolla. Ja vähän ollut hankaluuksia, koska Viiralle on siinä tilanteessa jälki paljon tärkeämpi kun pallo tai mikään ruoka. Joten on vähän hetsattu palloon janalla, että saa vauhtia sinne menoon. Katsellaan miten ne etenee näin vai pitääkö keksiä joku muu keino.

Parin viikon päästä suuntaamme taas Viiran kanssa kasvattajan järjestämälle leirille, eli innolla odotan pääsemistä treenailemaan paljon koko vkloppuna!

Blogitekstejen sekaan on laitettu todisteita siitä miten susikoirat haluavat vain syödä pienet kissanpoikaset ;)


tiistai 29. heinäkuuta 2014

Uusi perheenjäsen

Meille muutti viime perjantaina uusi perheenjäsen ja onhan siitä pakko täälläkin hehkuttaa! Nimittäin pieni kissanpoikanen Nipsu. Kisu on tosi villi ja seurallinen, tykkää siis leikkiä ja olla rapsuteltavana. Ja kova kehräämään.
Noista susikoirista se oli vähän kauhuissaan, mutta alkaa selkeästi pikku hiljaa tottua niihin. :)

Todella kuumien kelien takia, me ollaan oltu ihan totaali treenitauolla ja on tuo lenkkeilykin vaihtunut enemmän uimiseen ja hengailuun pihalla. Nyt voisikin jo sitte kelit vähän viiletä kun mun kesäloma loppui!

keskiviikko 16. heinäkuuta 2014

Lehtimäellä 5.7 - 11.7.2014

Taas koitti se kauan odotettu SPL-kesäleiri Lehtimäellä, valitettavasti viimeistä kertaa Lehtimäellä. Jäämme nyt sitten odottamaan, että missä se ensi vuonna on vai onko missää.

Olimme tänä vuonna Viiran kanssa Anne Parkkisen ja Johanna Sipiläisen metsäjälkiryhmässä ja keskityimme erityisesti jälkeen ja siihen miten siinä ruveta viemään eteenpäin.


Teimmekin pääasiassa helppoja motivointijälkiä, jotka olin itsellenikin merkannut hyvin. Tarkoituksena olikin saada Viiralle kova palo jäljelle. Hyvin tuntui toimivan se, että jompikumpi ohjaajista otti neidin hihnaan ja koira näki kun lähdin tekemää jälkeä, jonka jälkee se vietiin autoon. Jolloin se tiesi tasan tarkkaan mitä oltiin menossa tekemään kun sen autosta otin.

Ruokana jäljellä oli vielä oikeen herkku kissanruokaa, vaikka en yleensä tykkää käyttää muuta kun koiran omaa ruokaa ajattelin, että koska koira nykyään on niin ahne uskallan käyttää jotain oikeen herkkua. Tosin viimeisillä jäljillä ei rasiat enää paljoo kiinnostanut kun jälki oli tärkeempi. Silloin rupesimme tekemää vaikeampia jälkiä, jossa tulisi haastetta koiralle ja haasteen jälkeen tuli palkka, jolloin sille rasialle tuli merkitys.

Tulevaisuutta ajatellen Viiralle pitää jokain osa-alue tehdä erikseen eli jälki, janat ja kepit. Jana harjoittelua teki moni muu meidän ryhmässä, joten sain siihenkin hyvät neuvot ja vinkit. Kepeille olisi hyvä opettaa ensin naksuttimen käyttö, jolloin palkka tulee juuri oikeaan aikaan. Ja voisin kokeilla, että palkkaisi pallolla kepit, koska ruoka ei kumminkaan ole Viiralle se paras juttu. Ja paras olisi vielä tehdä eri osa-alueita kuureina.

Tottiksissa tehtiin pari ekaa treeniä samaa mitä kotonakin, perus seuraamista pallo kainalossa. Päätimme sitten opettaa Viiraa peruttamaan seuraamisessa, eli minä ja koira mennään takaperin, jolloin saisimme hyvän keinon jolla se tarkentaisi tekemistä ja pystyisi tekemään enemmän vaihtelua seuraamiseen. Ja näin ollen on neidinkin pakko olla tarkkana ja keskittyä tekemiseen.

Tyyne ja Viira
Nyt saa Viira rauhassa huilia tämän viikon, kun lähdemme vielä loppu viikoksi mökille. Saa nähä maltanko antaa koiran huilia vai teemmekö janaharjoituksia. =)

perjantai 4. heinäkuuta 2014

Vastauksia kysymyksiin

Ajattelin nyt vastailla kysymyksiin vielä ennenkuin huomenna suunnataan Viiran kanssa taas Lehtimäelle tarkoituksena treenailla viikko metsäjälkeä, esineruutua ja tottista. Odotetaan innolla mistä saadaan valitusta, että ollaan menty ihan pieleen. Ei onneksi pahasti oo voitu mennä ku metsäjälkiä takana neljä ja esineruutuja samanverran. 

Tytöt leikkimässä.

Mutta kysymyksiin, kiitos kaikille kysyjille kysymyksistä.
-Miten paljon lenkkeilette päivässä? 
Meillä koirat käy  kolme kertaa päivässä pihalla. Kaksi lyhyempää lenkkiä (aamu- ja iltatarpeet) sekä yhden pitemmän lenkin, joka pyritään pitämään vähintään tunnin mittaisena. Tietysti on myös poikkeuksia esim. treenipäivinä lenkkeillään vähemmän ja joskus sitten reilusti enemmän jos saa lenkkiseuraa tms.
 
-Mitä koirasi syövät?
Viira syö Happy Dogin Irlanda ruokaa sekä lihaa, pääsääntöisesti possua.

Tyyne söi ennen samaa ruokaa, mutta nyt se syö tällä hetkellä eläinlääkäriruokaa muutaman säkin virtsakiteiden takia. Sekä sekin saa lihaa ja kalaa sen lisäksi.

Mun mielestä koirien pitää saada myös syödä lihaa eikä pelkkää nappulaa. Tosin meidän kummatkin koirat pysyy parhaimmassa kunnossa kun saavat reilusti lihaa. Meillä on. puolet nappulaa ja puolet lihaa.

-Koirien parhaat puolet?
Viiran parhaita puolia on yltiösosiaalisuus muita ihmisiä ja koiria kohtaan, eli sen kanssa on helppo mennä minne vain ja se rakastaa jos joku rapsuttelee sitä. Se on myös hyvin kuuliainen koira eikä paljoo tarvi ärähtää niin hölmöily yleensä loppuu. Neiti on myös konkari autoilija, joka onkin melkein sen toinen koti. Muutenkin erittäin mukava ja jännä neiti, tosin kukaan muu ei taida siitä hirveesti välittää kun minä. 

Tyyne taas on aika huomaamaton koira paitsi ruoka-aikana. Mutta se käy pötköttelemää paikassa ku paikassa ja ei jaksa stressata mitään. Ja vaikka se tuli kaupungista maalle se käyttäytyy paremmin kuin meidän maalaistollot ja ei vedä ikinä remmissä (outo saksanpaimenkoira). Mutta tarvittaessa treenikentällä se on kun toinen koira, eli hermot on todella kuulut tällä koiralla kauppahintaan.

-Mitkä ovat tavoitteet ja haaveet koiriesi kanssa?
 Viiran kanssa nyt on lottovoitto jos saadaa edes BH-koe joskus tehtyä ja ajella paljon jälkiä sille nytte. Meillä nyt on vähän jäänyt niin, että kuhan opin pitämään sen kanssa hauskaa ja nauttimaan sen kanssa tekemisessä ni siinäkin on mulle tarpeeksi tavoitetta!

Tyynelle on asetettu tälle kesälle se, että se käy BH-kokeessa ja mahdollisesti treenit rupeisivat menemään siihen suuntaan, että IPO-koe olisi tavoitteena myöhemmin.

-Onnellisimmat ja ylpeimmät hetkesi koiran omistajana?
Viiran kanssa on niitä kuopanpohjia käyty koluamassa niin paljon, että sen kanssa on myös helppo kokea onnellisia hetkiä. Yksi suuri oli se, kun sitä huusi ja se tuli luokse lenkillä ja vielä vauhdilla. Ja semmoinen pieni asia on nykyään ihanaa kun sille heittää palloa niin se tuo sitä! :D

-Treenatteko päivittäin? Miten pitkiä aikoja kerralla?
Ei me päivittäin, ohjatut treenit on kerran viikossa. Ja sitte muuten treenaillaan miten kerkiää, tietty jos on joku koe tulossa niin silloin treenataan useammin, mutta ei silloinkaan missään nimessä joka päivä, pitäähän koirallakin olla lepopäiviä.

Yksi tottistreeni kestää ehkä 5-10 minuuttia, sekin riippuu koirasta. Viiralla usein on lyhyempiä treenejä kun Tyynellä. Viira menee kentälle enemmänkin niin, että kun se on parhaassa tilassa ni pois. 

-Onko tarkoituksena hakea suojelusta tulos?
Viiran kanssa alan kallistua siihen, että sen tulokset tulee jostain muusta lajista, mutta Tyynelle ehdottomasti, jos vain kroppa kestää. 

-Mitkä muun rotuiset koirat kiinnostavat jos sakemannia ei saa valita?
Pitkakarvainen collie! Ja sen olenkin jossain vaiheessa ottamassa, joskin ajankohdasta ei vielä ole varmuutta. Se on ollut haavena mulla lapsesta asti, ja on haave minkä aion toteuttaa.

-Mitä rotua et voi missään nimessä edes harkita? Perustele.
En osaa niinkään rotua erotella tähän, mutta pienet koirat on semmoisia mitä en ota. Mitkään chihuahua, kääpiöpinserit ym. pienet rodut ei vaan kiinnosta, koska ne ei sovi mulle ja menee liian helposti rikki mun käytössä.

-Oletko tyytyväinen rotu valintaasi? Mitä hyviä ja huonoja puolia rodussa mielestäsi on?
Olen kyllä tyytyväinen. Hyviä puolia saksanpaimenkoirassa on se, että se on hyvin monipuolinen rotu ja sopii melkein lajiin kuin lajiin. Ja tykkää työskennellä omistajan kanssa ja ovat usein aikalailla ns. yhdenmiehen koiria, joskin myös kestevät käsittelyä myös muilta.

Huonoja puolia on se, että yksilöt ovat nykyään ihan liian usein liian suuria, eikä siihen kiinnitetä huomiota tarpeeksi jalostuksessa. Terveyttä en halua tähän ottaa, koska on niin paljon myös terveitä koiria ja sairaita löytyy ihan mistä tahansa rodusta nykyaikana.

tiistai 10. kesäkuuta 2014

Kuulumisia

On taas jäänyt tää kirjoittelu vähän, mutta tässä on ollut vähän kaikenlaista hässäkkää. Ostettiin juuri mieheni kanssa oma asunto, joten muutto ja kodin laittaminen on vienyt aikaa ja energiaa. Ja sitten meidän tytöille tuli se inhottava pirulainen kun nenäpunkki, jonka hoitamisen aikana ei ihan hirveesti viittinyt mitään treenailla.

Käytiin me mökillä olemassa tossa pari viikkoa sitten ja sai koirat nauttia juoksemisesta ja leikkimisestä aamusta iltaan. Viiran kanssa käytiin myös jäljellä ja esineruudussa, kun tajusin että olisi ehkä ihan hyvä käydä edes muutaman kerran vielä jäljellä ennen Lehtimäen leiriä.

Viira esineruudussa
Jäljen pituus Viiralla oli n. 140m (joka tuntui jälkeä tehdessä paaaljon pidemmältä, on varmaan hankittava puhelimeen taas joku matkaa mittaava ohjelma) ja huomasin, että saa tehdä paljon pidempiä jälkiä. Ja nyt olen tehnyt semmoisen U:n muotoisen jäljen, mutta saa tehdä vähän vaikeampaa, että sen on pakko keskittyä vielä enemmän siihen, että mistä se jälki oikeesti menee. Mun on myös nyt opetettava ne jälkikepit kunnolla tuolle ja laitettava ne jäljelle, koska rasiat menee ihan ok, mutta ne ei siellä jäljellä kumminkaan pitkään ole enää.

Käytiin me myös siellä esineruudussa, niin huomasi ehkä kyllä, että oli hieman väsynyt mökillä olosta, mutta toisaalta on sitäkin harjoiteltava, että ei aina ole ihan kaikista energisin koira, joka ruutuun lähtee. Useinhan kokeessakin käydään ensin tekemässä jälki, joka vie paljon energiaa.


Tottiksia ollaan käyty säännöllisesti veivaamassa ja edistystä tapahtuu hitaasti, mutta varmasti. Vielä kun ohjaaja osaisi taas rentoutua seuraamisessa, niin koirakaan ei poikittaisi niin paljon. Ja ku nyt en halua siihen puuttua, koska tärkeintä on huolehtia koiran mielentilasta, enkä saa hirveesti sitä pakotella vaikka onki vähän vallaton välillä. Parempi painostaa äänellä.

Vastailen noihin kysymyksiin mitä mulle on tullu (saapi laittaa myös lisää!), kun tässä kerkiän. :)

torstai 8. toukokuuta 2014

Kysy kysymyksiä

Olen monessa blogissa törmännyt tälläiseen ja ajattelin itsekkin kokeilla tätä, koska meidän blogilla selkeästi on lukioita/seuraajia, mutta he eivät ikinä kommentoi mitään. Nytten saa sitten ihan luvan kanssa kysyä meiltä kysymyksiä liittyen koiriin, harrastuksiin, kotioloihin tai mihin vain keksii. Vastailen sitten kun kysymyksiä on tullut useampia!

tiistai 6. toukokuuta 2014

Kultapapuleirillä 30.4 - 4.5.2014 Juokslahdessa

Taas oli pitkästä aikaa vuorossa kultapapuleiri, jonne Viiran ja Tyynen kanssa lähdettiin. Meidän osalta vaan kävi valitettavasti niin, että enemmän hengailimme ja juorusimme kun treenasimme.

Viiralle tuli kaiketi joku allerginen reaktio jostain ötökästä, tai ainakaan emme muuta keksineet. Sen puoli naamaa turposi, mutta onneksi oli kortisonia saatavilla, jolla se rauhottui. En varsinkaan puruja viitsinyt sen kanssa treenata, että jos jotain muuta on niin ettei tuu huonoja fiiliksiä enempää.

Muuten leiri meni tosi hyvin lukuunottamatta sitä, että pieni eurasier Punkku päätti käydä pedissäni pissalla ja sain hirveän flunssan siellä. 

Viira ja Punkku leikkimässä viikkoa aikaisemmin.
Tottiksia väännettiin muutaman kerran ja voin sanoa, että nyt välähti ja kunnolla ohjaajan päässä. Vihdoin ja viimein! Viiran kanssa tottiksissa on nyt taas tavoitteina olleet vain tunnetila ja se, että se kantaa koko treenin ajan, eikä tule ns. semmoisia odottelu hetkiä liikaa, jolloin koiran vietti laskee kun lehmänhäntä. Mun pitäisi itse vaan vielä muistaa pitää treenit vaihtelevina, ettei tee kymmentä kertaa samaa asiaa peräkkäin vaan koiralle olisi aina yllätyksenä, että mitä tulee seuraavaksi. Ja että en turhaan odotuta koiraa vaan teen periaatteessa kokoajan.


Käytiin me kerran tekemässä myös esinruutua ja siellä kävi aika perinteinen, että ensin löyty hyvin muutama esine, jotka oli pistetty hieman liian lähelle eturajaa ja lähekkäin. Joten niiden jälkeen tuli koiralle taas epävarmuus, että onkohan siellä vielä jotain. Autoin Viiraa sen verran, että otin muutaman askeleen eteenpäin, jolloin se lähti ku innolla taas etsimään ja löysikin heti lastenkengän. Siihen oli hyvä jättää ja palkkasin sekä leikin paljon sillä kengällä. :)

Vaikka ei treenattukkaan niin paljoo mitä olin suunnitellut, oli kiva tavata pitkästä aikaa tuttuja ja katsella muiden treenejä ja huomata miten ihmiset on päässeet eteenpäin koiriensa kanssa.

On tullut myös vihdoin ja viimein Lehtimäenleirin ryhmät ja päätimme Viiran kanssa lähteä metsäjälkiryhmään. Ihan vaikka puruja jatkettaisiinkin haluan, että meidän oma maalimies tekee sen homman ensin kunnolla mikä on kesken, ettei kukaan sekoita koiraa lisää.

perjantai 18. huhtikuuta 2014

Ensimmäinen metsäjälki

Tänään vaapapäivän kunniaksi päätin tehdä sen mitä olen jo pitkään suunnitellut, eli kävin tallaamassa Viiralle jäljen metsään ja katselemaan mitä se tuumaa siitä.


Jälki oli aika lyhyt tai oli se riittävä, mutta olin suunnitellut pidempää tehtäväksi, eli ensi kerralla se sport tracker päälle, että voi seurata kuinka pitkä siitä tulee.

Janalle laitoin ruokaa muutamalle askeleelle, mutta muuten jätin ruuan kokonaan pois. Laitoin jäljelle kylläkin 5 pientä rasiaa mistä löytyi sitten ruokaa, koska ne on paremmat, eivätkä kerää itseensä mitään ötököitä tms. kun kansi on päällä. Samoilla rasioilla on myös viime kesänä tehty ilmaisutreenejä, jolloin Viiran on pitänyt mennä maahan saadakseen ruokaa.

Lähetin koiran jäljelle aika läheltä janaa ja olihan se hieman ihmeissään, et mikä juttu tää nyt oikeen on. Mutta kun ruoka löyty ni hetken miettimisen jälkeen lähti oikeaan suuntaan. Meni myös jäljen ajo alussa hieman hankalasti kun ruokaa ei ollutkaan joka askeleella, mutta pysähdyin aina kun nenä nousi ja eteenpäin pääsi vasta kun nenä meni maahan ja selkeästi käytti sitä.

Ensimmäinen rasia kun löytyi koira meni ihan välittömästi maahan ja katoi minua, et "hei mamma kato mitä täältä löyty". Sen kun se äkkäsi alkoi myös jäljestys sujua paremmin. Muutaman rasian jälkeen, kun annoin jälki-käskyn koira lähti välittömästi jäljestämään nenä tiukasti maassa ja vauhtiakin oli minun makuun juuri sopivasti ja ihan suoraan seuraavalle rasialle. Hienoa Viira!

Nyt sitten pitäisi vielä ainakin muutamia jälkiä päästä testaamaan, että miten hyvin ajelee kun varmistuu ja tulee jälkivarmuutta metsään. Ehkä se joskus, jopa pääsee kokeeseenkin. Jälkitreenit niinkuin esineruututreenitkin teen aina niin, että opetan asiat kunnolla vaikka ei kokeeseen menisikään. Koska joskus kun innostuukin ja koira on opetettu miten sattuu ni sehän harmittaa, koska väärin opitut tavat on hyvin vaikea korjata.

torstai 10. huhtikuuta 2014

Mikä Viirasta tulee isona?

Siinäpä kysymystä kerrakseen, tällä hetkellä tuntuu, ettei siitä tule isoa ikinä. Sitä verrataan harvasen päivä puolivuotiaaseen koiraan ja korvatki heiluu tuulessa edelleen.

Mutta nyt on entistä enempi ruvettu miettimään, että mikä se Viiran lajivalinta on. Sille on puruissa annettu nyt mahdollisuus kasvaa henkisesti ja vahvisteltu koiraa, mutta riittääkö se?


Koira on jo sen ikäinen, että nyt on ruvettu katsomaan onko neiti mistään kotoisin. Ja selvitetään esittääkö koira vaan herkkää ja epävarma vai onko se vain oppinut, että sillä lailla pääsee tilanteesta. Muutaman seuraavan kerran treenit kertovat, että kannattaako sen kanssa treenata, koska en minä halua treenata jotain tiettyä lajia koiran kanssa vain siksi, että itse haluan. Ja ei se treenaaminenkaan ole mukavaa, jos ei kummatkin tykkää siitä.

Mutta ei Viira eläkkeelle jää vaikka suojelu ei sen laji olisikaan. On mulla ollut mielessä jo jonkin aikaa, että metsäjälki voisi, jopa olla Viiralle se luontaisempi laji. Nenäänsä tykkää käyttää ja on ihan hyvät pohjat tullu tehtyä pellolla. Pitäisi vaan lähteä kokeilemaan rohkeasti, miten se metsässä jäljestäisi!

Viira kaataa pelottavaa monsteria!
Esineruudussa ollaan käyty muutamaan otteeseen ja siellä on Viira ollut aika luonnonlahjakkuus, ei siis tietenkään täydellinen, mutta esineet on noussu ja rajojen sisällä pysynyt tosi tarkkaan. Ja on etsinyt tarkasti ja rauhassa, silti nopeasti. Vielä kun saadaa vaan varmuutta koiralle, että kyllä niitä esineitä siellä on enemmän kuin yksi, niin siitä tulee varmaan hyvä.

Aika näyttää mitä neidistä tulee isona, eipä sitä voi ennustaa mitenkään!

lauantai 22. maaliskuuta 2014

Varsinainen Tyyne 3-vuotta!

Ajattelin nyt kirjoittaa blogikirjoituksen, joka koskee pelkästään Tyyneä. Keskiviikkona juhlittiin Tyynen syntymäpäiviä ja samalla tajuttiin, että neiti on ollut meillä jo vuoden "hoidossa". Kiitos Tiialle ihanasta koirasta, joka sopi meille ku nenä päähän!

Varsinkin kun halusimme aikuisen koiran, mutta emme mitään sikaa säkissä. Tyyne ei missään vaiheessa etsinyt kotia, mutta edellisessä paikassa tuli aika pahaa kitkaa toisen nartun kanssa, joten se tuli meille ensin vain hoitoon ja seuraavana päivänä ilmoitin, että se saa jäädä meille. Olen itse tuntenut ja seurannut Tyyneä ihan pennusta asti, joten tunsin koiran hyvin jo ennen meille tuloa. :)


Tyyne on kotiutunut meille todella hyvin heti alusta asti, ainoastaan ensimmäisenä iltana se pyöri vähän ja sen jälkeen on mielellään sisällä viettänyt aikaa sohvalla tai sängyssä pötkötellen. Neiti on kotona todella huomaamaton ja mukava. Paitsi ruoka-aikana, jos ruoka on myöhässä se makaa keskellä lattiaa ja huokailee sen kuuloisena, että hei nyt hänet on unohdettu ja ruoka on jääny antamatta. :D


Neiti tuli siis meille vuosi sitten Viiran kaveriksi ja ne tosiaan ovat sitä, jopa mun mielestä bestiksiä. Tytöt ovat parempia kavereita keskenään kun mitä Viira ja Simppa olivat ikinä. Paljon vietetään sisällä aikaa vierekkäin ja pusutellaan. Kertaakaan ei ole tullut mitään kärhämää tyttöjen kanssa.


On se Tyyne päässyt osaksi treenejäkin, koska mun mies halusi samalla myös treenikaverin itselleen. Uroshan se ois ollu toiveena, mut kai tommonen pieni pojan kokoinen narttukin kelpasi, koska välillä on vaikeuksia Tomminkin pitää Tyyneä paikallaan puruissa. Tyynen lajina on suojelu, eli purut, tottis ja peltojälki.

 
Tottiksissa Tyynelle on vanhassa paikassa tehty älyttömän hyvät pohjat, kiitos Tiialle niistä! Eikä muuten poikita yhtää. Puruissa Tyyne on aika totinen tyttö, eli liinoista on pidettävä kiinni. Jäljellä ehdittiin viime vuonna jostain syystä käymään vain muutaman kerran, enkä minä nähnyt yhtään kertaa. Mutta voisin kuvitella, että on sujunut hyvin, koska neiti on niin ahne.

Mä sitä pitkään mietin, että mitenhän aikuinen koira sopeutuu meidän elämää sekä, että miten se tuntuu ns. "omalta" koiralta, kun ei pennusta asti ole meillä ollut. Tyyne on tuntunut ihan pienen ajan päästä ihan omalta. Toivottavasti saamme nauttia Tyynen seurasta vielä monta vuotta eteenpäin!

lauantai 1. maaliskuuta 2014

Treeniä ja hierontaa

Hyvin toipui neiti hieronnastakin, oli kyllä hieman tönkkö pari päivää. Takapään venyttely ei silloin kylläkään mennyt niin hyvin ku toivoin, joten sillon varailin toisen ajan hierontaan.

Treeneissä on käyty hyvin, tottiksissa on ruvettu haukuttelemaan Viiraa. Ensin apparille ja jossain vaiheessa sitten mulle. Mitään teknistä ei oo muutamaan viikkoon tehty vaan vähän keskitytty viettiin ja siihen, että koira ite tekisi aktiivisesti töitä. Ja palloa ei saa, jos oikeesti ei pure ja halua sitä. Tällä on myös tarkoitus kehittää koiran itseluottamusta, kun tehdään ns. suojeluharjoitus, mutta tottiskentällä, jolloin se ei ole niin jännää.

Viira kanavoi puruissa.
Puruissa on jatkettu samaan malliin kun ennenkin, vietinvaihtoa ja tarkoitus olisi saada koira löysille mahdollisimman pian. Viimeksi jopa maalimies pystyi ensimmäistä kertaa antamaan myös purussa painetta ja koira vastasi siihen vastustuksella ja hyvällä puruotteella, eikä mälvännyt/irrottanut niinkuin ennen. Hienoa Viira!

Viira kävi myös viime torstaina uudestaan siellä hieronnassa, koska viime kerralla oli tosi kipee ja jumissa. Hieroja totesi heti, että toit sitten toisen koiran tällä kertaa, eli parannus oli huima viime kertaan! Ei ollut montaa jumi kohtaa ja antoi paremmin käsitellä itseään. Ensi viikolla pääseekin Viira pitkästä aikaa uimaa, odotan innolla sitä pitkästä aikaa. Jyväskylässä on siis semmoinen koirien uimahalli, missä ne saa vähän käydä pulikoimassa.

keskiviikko 12. helmikuuta 2014

Maanantaina 10.2 Viira pääsi hierojalle

Aikoinani opin silloin kun Simppa leikattii vatsalaukunkiertymän takia, että mahdollisimman pian leikkauksesta kannattaa koira viedä hierojalle. Vaikka koira ei välttämättä näytä sitä, että on kipeä (sitä ne koirat ei vielä yleensä tee) niin se kun varoo jotain kohtaa. Jolloin se liikkuu epäpuhtaasti ja/tai jännittää jotain kohtaa, jolloin kroppaan tulee väistämättä jumeja ja kipeytyy.

Meidän vakkari hieroja Erika Hankalin on ruvennut nyt ottamaan uusissa tiloissa vastaan asiakkaita, joten Viirakin meni ekaa kertaa sinne. Ennen on kotona käynyt hoitamassa, mutta tuo paikka oli niin lähellä ja tuli hieman halvemmaksi. Pikkusen jännätti kyllä, että miten sinne rauhottuu ja yrittääkö pöhkiä muita ääniä. Onneksi siellä oli rauhallinen aika ja olisi varmaan rauhoittunut paremmin, mutta oli aika jumissa ja kipeä. Varsinkin takapää ja ranganseutu oli tosi tukossa.

Mutta nytten on onneksi neiti hoidettu, hieroja puhui kyllä vielä, että haluaisi ehkä hoitaa Viiran uudestaan n. 3 viikon päästä, että varmasti kaikki jumit aukeaa. Nyt on sitten eilen ja tänään saanut paljon ravia, mitä suositellaan että saa paikat varmasti auki. Onneksi mun mies on ruvennut treenaamaa juoksua niin Viira pääsi sen mukaan. Ja on ollu kyllä tosi väsynyt nyt pari päivää, että taisi ottaa aika koville hieronta.

Nyt on päästy onneksi taas ihan normaaliin rytmiin harrastusten, lenkkeilyn ja elämän suhteen. Eikä toivon mukaan tarvi hetkeen mennä moikkaamaan eläinlääkäreitä.

Sunnuntaina oli myös treenit, tottiksissa omistaja taas koki tajuamisia ja neidillä ei ollutkaan ihan helppoa, tehtiin asiat vähän vaikeammiksi. Eikä pallolle päässytkään niin helposti. Viiran purut oli hyvin Viiramaiset ja ohjaajalle tuli muistutus, että paljon enemmän pitää tapahtua eikä jäädä miettimää, koska muuten painuu koira passiiviseksi. Ei hyvä juttu..

keskiviikko 5. helmikuuta 2014

Sairasloma on viimein loppunut!

Nyt on neiti vihdoin ja viimein toipunut, ensin se pääsi viikko sitten leikkimään Tyynen kanssa metsään ja montuille, voi sitä hepuleiden määrää. Yhteisiä leikkihetkiä oli selkeästi odottanut sekä Viira että Tyyne!
Tyyne ja Viira leikkimässä
Sunnuntaina olisin ensimmäiset treenit, otimme Viiran kanssa vain tottikset ja ne meni ihan ok, tosin ohjaaja taas unohti sen tyypillisen, että ei tuo koira pelkällä pallolla tee. Sitten kun tuli vähän painetta tekemiseen ni rupesi taas viettiäkin tulemaan enemmän. Painetta tehtiin sillä, että koira maahan ja palloa heiluteltiin, heiteltiin ym., eli koiralle tehtiin ansoja. Maasta ei saanut lähteä ja jos lähti siihen puututtiin. Sitten pallo muualle ja käsky "tänne" tai "sivulle" tms. ja vaadittiin että se koira tekee mulle ennenkun pääsee pallolle.

Loppuun myös haukutettiin Viiraa, mun on siinä opittava laskemaan enemmän kuin kolmeen. Odotin aina kolme haukkua ja sitten palkka, eli odotettava, että koira tarjoaa enemmän haukkuja. :)

Ensi viikolla varmaan otamme jo sitten purutkin ja katotaan mitä neiti niistä tällä kertaa tuumaa. Mielenkiinnolla odotan kun niistä on taukoa ollut melkein pari kuukautta.

sunnuntai 26. tammikuuta 2014

Pienestä on pieni koira iloinen

Lauantaina oli pieni neiti kyllä hyvin onnellinen kun pääsi ensimmäistä kertaa juoksemaan vapaana montuille leikkauksen jälkeen. Tyynen kanssa ei vielä päässyt, kun sillon yleensä menee leikit vähän rajummaksi. Haava lähti siis tosi hyvin paranemaan kun sai antibiottikuurin päälle. Kolmessa päivässä punotus ja turvotus hävisi kokonaan ja sen alta paljastui siisti ja hieno parantunut haava. Vielä on keskiviikkoon asti kuuria jäljellä.

Iloinen pieni koira
Tänään oli myös treenit, joihin Viira pääsi mukaan, mutta vielä ei treenattu. Ensi vkloppuna olisi tarkoitus alottaa treenailu rauhallisesti ensin tottiksilla. Myös suunnitelmissa oli ensi viikolla viedä enemmän lenkille ja juoksemaan, ehkä jo loppu viikosta Tyynen kanssa.

Tuli myös otettua tytöistä tommoiset naamakuvat, joista tulee ihan mieleen passikuvat, kun on kummatki niin totisena. :D

Viira
Tyyne

maanantai 20. tammikuuta 2014

Sairasloma senkun jatkuu..

Näytti jo viikon ajan, että toipuminen on lähtenyt hyvin eteenpäin ja kun 10 päivää on otettu iisisti saa lähteä jo kunnolla lenkille ym. Valitettavasti kaikki ei mee aina niinku suunnittelee, viikonloppuna haavan seutu rupesi yhdestä kohdasta punottamaan ja turpoamaan, joten tänään sitten kävimme varmuuden vuoksi tarkistuttamassa asian lääkärissä.

Siellä oli joku sulavatikki ruvennut sulamaan huonosti ja aiheutti reaktion, jonka seurauksena oli tulehdus. Nyt on sitten saatu 10 päivän antibiottikuuri, jonka jälkeen haavan pitäisi olla parantunut kunnolla. Tämä on kuulemma aika yleistä susikoirilla, että reagoivat helpommin noihin lankoihin mitä sulavissa tikeissä käytetään.

Muuten on neiti tosi hyvin parantunut ja on jo vähän pidemmillä remmilenkeilläkin käyty, koska rupee hyvin huomaa et meinaa vähän jo mennä hermo kun ei oo päässy tekemää mitään. Oli Viiralle varattu viikon päähän hierontakin, mutta pitänee Tyyne hierotuttaa kun ei vielä voi antibiottikuurin takia hierotuttaa Viiraa.

Kävimme myös tyttöjen kanssa tossa ennen joulua kuvattavana, siis eräs nainen kyseli netissä valokuviin malleja, joten meidän neidithän oli heti valmiina. Seuraavana muutama kuva, kuvaajana: Tiia Tahvanainen

Viira pallon kanssa.

Tyyneki haluis leikkiä!

Tyyne poseeraa
Viira poseeraa.

lauantai 11. tammikuuta 2014

Viiran sterilointi ja toipuminen

Niin koitti torstaina 9.1.2014 Viirasta ihan tyhmä päivä kun mentiin lääkäriin ja sai ihan kauhistuttavia lääkkeitä, että piti oikeen nukkumaan käydä sinne. Sai neiti myös heräillä rauhassa hirveessä krapulassa eläinlääkäristä. Hain sen siis n. 4 tuntia leikkauksen jälkeen.

Ensimmäinen ilta meni kyllä piipatessa ja pyöriessä ympäri kämppää, jonka suurin syy oli suoneen saatava kipulääke, joka oli niin tujua, että meni neitin pää ihan pyörälle ja taisi pikku-ukot hyppiä ihan kunnolla meillä. Tarpeet tuli hyvin heti pihalle päästyä. Yöllä meni niin, että neiti taisi nukkua paremmin kuin omistaja, joka heräili vähän väliä tarkistamaan oliko paita vielä päällä ja kerran siivoamaan Viiran oksennuksia, kun maha oli niin tyhjä pitkän paaston takia.

Kuvaaja: Tiina Harju

Seuraavana päivänä oli jo huomattavasti pirteämpi, eikä käytöksestä kyllä olisi uskonu, että oli leikattu edellisenä päivänä. Ainut mikä minua rupesi kolmen aikaan iltapäivällä mietityttämään oli se, että ei ollut ruoka eikä edes herkut maistunut vieläkään, eikä ollut juonut kertaakaan. Päädyin sitten varmuuden vuoksi soittamaan lääkäriin, koska oli vkloppukin tulossa, että milloin pitäisi alkaa huolestumaan. Eläinlääkäri oli niin ihana, että pyysi meitä vielä käymään klinikalla ja halusi tarkistaa, että kaikki on hyvin.

Verikokeet otettiin ja tutkittiin muuten ja kaikki oli paremmin kuin hyvin. Siellä sitten lääkäri antoi neidille toipuville koirille ja kissoille tarkotettua ruokaa, joka taisi olla niin herkkua, että vetäs sen kerralla alas kupista. Lääkäri veikkasi, että se ensimmäinen ruoka oli Viiralle vaikein, koska se kai pelkäsi pahaa oloa kun syö. Olihan sillä ollut aika paha krapula ;) Sen jälkeen alkoi ruoka ja vesi maistumaan normaalisti.

Viiran yöpuku, joka estää haavan nuolemisen
Nyt sitten on edessä pahimmat ajat, kun neitin on jo sitä mieltä, että hän on jo ihan terve ja haluaa leikkimää ja lenkille Tyynen kanssa. Vielä joutuu reilu viikon odottelemaan ja toipumaan rauhassa. Olin odottanut koiran olevan kipeämpi leikkauksen jälkeen, mutta parempi näin. Ja onpahan Viiralla ainakin intoa sitten taas treenailla pienen sairasloman jälkeen!