Kultapapuleirillä 30.4 - 4.5.2014 Juokslahdessa

Taas oli pitkästä aikaa vuorossa kultapapuleiri, jonne Viiran ja Tyynen kanssa lähdettiin. Meidän osalta vaan kävi valitettavasti niin, että enemmän hengailimme ja juorusimme kun treenasimme.

Viiralle tuli kaiketi joku allerginen reaktio jostain ötökästä, tai ainakaan emme muuta keksineet. Sen puoli naamaa turposi, mutta onneksi oli kortisonia saatavilla, jolla se rauhottui. En varsinkaan puruja viitsinyt sen kanssa treenata, että jos jotain muuta on niin ettei tuu huonoja fiiliksiä enempää.

Muuten leiri meni tosi hyvin lukuunottamatta sitä, että pieni eurasier Punkku päätti käydä pedissäni pissalla ja sain hirveän flunssan siellä. 

Viira ja Punkku leikkimässä viikkoa aikaisemmin.

Tottiksia väännettiin muutaman kerran ja voin sanoa, että nyt välähti ja kunnolla ohjaajan päässä. Vihdoin ja viimein! Viiran kanssa tottiksissa on nyt taas tavoitteina olleet vain tunnetila ja se, että se kantaa koko treenin ajan, eikä tule ns. semmoisia odottelu hetkiä liikaa, jolloin koiran vietti laskee kun lehmänhäntä. Mun pitäisi itse vaan vielä muistaa pitää treenit vaihtelevina, ettei tee kymmentä kertaa samaa asiaa peräkkäin vaan koiralle olisi aina yllätyksenä, että mitä tulee seuraavaksi. Ja että en turhaan odotuta koiraa vaan teen periaatteessa kokoajan.

Käytiin me kerran tekemässä myös esinruutua ja siellä kävi aika perinteinen, että ensin löyty hyvin muutama esine, jotka oli pistetty hieman liian lähelle eturajaa ja lähekkäin. Joten niiden jälkeen tuli koiralle taas epävarmuus, että onkohan siellä vielä jotain. Autoin Viiraa sen verran, että otin muutaman askeleen eteenpäin, jolloin se lähti ku innolla taas etsimään ja löysikin heti lastenkengän. Siihen oli hyvä jättää ja palkkasin sekä leikin paljon sillä kengällä. :)

Vaikka ei treenattukkaan niin paljoo mitä olin suunnitellut, oli kiva tavata pitkästä aikaa tuttuja ja katsella muiden treenejä ja huomata miten ihmiset on päässeet eteenpäin koiriensa kanssa.

On tullut myös vihdoin ja viimein Lehtimäenleirin ryhmät ja päätimme Viiran kanssa lähteä metsäjälkiryhmään. Ihan vaikka puruja jatkettaisiinkin haluan, että meidän oma maalimies tekee sen homman ensin kunnolla mikä on kesken, ettei kukaan sekoita koiraa lisää.