Kuulumisia

On taas jäänyt tää kirjoittelu vähän, mutta tässä on ollut vähän kaikenlaista hässäkkää. Ostettiin juuri mieheni kanssa oma asunto, joten muutto ja kodin laittaminen on vienyt aikaa ja energiaa. Ja sitten meidän tytöille tuli se inhottava pirulainen kun nenäpunkki, jonka hoitamisen aikana ei ihan hirveesti viittinyt mitään treenailla.

Käytiin me mökillä olemassa tossa pari viikkoa sitten ja sai koirat nauttia juoksemisesta ja leikkimisestä aamusta iltaan. Viiran kanssa käytiin myös jäljellä ja esineruudussa, kun tajusin että olisi ehkä ihan hyvä käydä edes muutaman kerran vielä jäljellä ennen Lehtimäen leiriä.

Viira esineruudussa

Jäljen pituus Viiralla oli n. 140m (joka tuntui jälkeä tehdessä paaaljon pidemmältä, on varmaan hankittava puhelimeen taas joku matkaa mittaava ohjelma) ja huomasin, että saa tehdä paljon pidempiä jälkiä. Ja nyt olen tehnyt semmoisen U:n muotoisen jäljen, mutta saa tehdä vähän vaikeampaa, että sen on pakko keskittyä vielä enemmän siihen, että mistä se jälki oikeesti menee. Mun on myös nyt opetettava ne jälkikepit kunnolla tuolle ja laitettava ne jäljelle, koska rasiat menee ihan ok, mutta ne ei siellä jäljellä kumminkaan pitkään ole enää.

Käytiin me myös siellä esineruudussa, niin huomasi ehkä kyllä, että oli hieman väsynyt mökillä olosta, mutta toisaalta on sitäkin harjoiteltava, että ei aina ole ihan kaikista energisin koira, joka ruutuun lähtee. Useinhan kokeessakin käydään ensin tekemässä jälki, joka vie paljon energiaa.

Tottiksia ollaan käyty säännöllisesti veivaamassa ja edistystä tapahtuu hitaasti, mutta varmasti. Vielä kun ohjaaja osaisi taas rentoutua seuraamisessa, niin koirakaan ei poikittaisi niin paljon. Ja ku nyt en halua siihen puuttua, koska tärkeintä on huolehtia koiran mielentilasta, enkä saa hirveesti sitä pakotella vaikka onki vähän vallaton välillä. Parempi painostaa äänellä.

Vastailen noihin kysymyksiin mitä mulle on tullu (saapi laittaa myös lisää!), kun tässä kerkiän. :)