Olimme tänä vuonna Viiran kanssa Anne Parkkisen ja Johanna Sipiläisen metsäjälkiryhmässä ja keskityimme erityisesti jälkeen ja siihen miten siinä ruveta viemään eteenpäin.
Teimmekin pääasiassa helppoja motivointijälkiä, jotka olin itsellenikin merkannut hyvin. Tarkoituksena olikin saada Viiralle kova palo jäljelle. Hyvin tuntui toimivan se, että jompikumpi ohjaajista otti neidin hihnaan ja koira näki kun lähdin tekemää jälkeä, jonka jälkee se vietiin autoon. Jolloin se tiesi tasan tarkkaan mitä oltiin menossa tekemään kun sen autosta otin.
Ruokana jäljellä oli vielä oikeen herkku kissanruokaa, vaikka en yleensä tykkää käyttää muuta kun koiran omaa ruokaa ajattelin, että koska koira nykyään on niin ahne uskallan käyttää jotain oikeen herkkua. Tosin viimeisillä jäljillä ei rasiat enää paljoo kiinnostanut kun jälki oli tärkeempi. Silloin rupesimme tekemää vaikeampia jälkiä, jossa tulisi haastetta koiralle ja haasteen jälkeen tuli palkka, jolloin sille rasialle tuli merkitys.
Tulevaisuutta ajatellen Viiralle pitää jokain osa-alue tehdä erikseen eli jälki, janat ja kepit. Jana harjoittelua teki moni muu meidän ryhmässä, joten sain siihenkin hyvät neuvot ja vinkit. Kepeille olisi hyvä opettaa ensin naksuttimen käyttö, jolloin palkka tulee juuri oikeaan aikaan. Ja voisin kokeilla, että palkkaisi pallolla kepit, koska ruoka ei kumminkaan ole Viiralle se paras juttu. Ja paras olisi vielä tehdä eri osa-alueita kuureina.
Tottiksissa tehtiin pari ekaa treeniä samaa mitä kotonakin, perus seuraamista pallo kainalossa. Päätimme sitten opettaa Viiraa peruttamaan seuraamisessa, eli minä ja koira mennään takaperin, jolloin saisimme hyvän keinon jolla se tarkentaisi tekemistä ja pystyisi tekemään enemmän vaihtelua seuraamiseen. Ja näin ollen on neidinkin pakko olla tarkkana ja keskittyä tekemiseen.
 |
| Tyyne ja Viira |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti