maanantai 2. tammikuuta 2012

Simppa sai purra hihaa

Nyt on joulu/uusi vuosi kiireiden takia jäänyt treenit parin viikon ajan vähiin, joka sallittakoon. Uutta vuotta olimme viettämässä kasvattajan luona, jos ei muuta jääny mieleen. Niin ainakin vkloppu oli täynnä huonoa huumoria, naurua ja koiria täynnä. Koiria parhaimmillaan olikin yhdellä tontilla 14 (eivät kylläkään kaikki leikkineet keskenään) =).Viira kyllä tykkäs kun oli sisaruksia leikkimässä ja painimassa, parhaimmillaan noita E-pentuja olikin viisi, eli melkein voisi jo puhua pentu tapaamisesta.

Viiran isälle Riolle tehtiin eläkeläispurut, jonka jälkeen keksittiin, että Simpalle voisi tehdä pyös ne purut, mitä on suunniteltukkin. Oli poika hieman erilainen kun reilu vuosi sitten, jolloin se vain vilkuili minua ja ihmetteli, että mitä tuo ukko tossa heiluu. Nyt ei paljoo kyselly, kerran se vilkas minua, että saakohan reagoida. Ennen ensimmäistä purua, koira oli parhaimmillaan, mutta siitä vähän hiipui, johtuen pannasta. Eli olisi melkein valjaat saanu olla päällä. Hyvin kyllä huomasi, että kun itse uskallauduin kehumaa koiraa kunnolla, se paransi. Ainakin mitä itse katsoin niin hihaan se puri kiinni aika hyvin, että ei empinyt sitä. Olisi kyllä jällystäny jos ei sitä olis kielletty. Noin yleensä ottaen sain ihan tyytyväinen olla koiraan, jonka kanssa ei suojelua ikinä ole treenattu, vaikka ukko sen suojelukoiraksi hankkiki. Harmi, ettei videokamera sattunu mukaan.

Itse en ole miettinytkään suojelua lajina, mutta kieltämättä se oli sillä hetkellä aika viehättävää, vaikka koira olikin puussa kiinni ihan sillä, että en välttämättä olisi joka tilanteessa saanut pidettyä sitä 40 kiloista herraa. Aika näyttää mille mielelle tulen suojelua kohtaan, ainakin minulla olisi koira millä harjoitella omia taitojani ja ei haittais vaikka mokailisinkin oikeen urakalla, koska Simppaa se ei haittaa. =)

Viira on vain viime päivinä saanut tehdä töitä ruokansa eteen ja osoittaa aktiivisuutta. Istuminen ja maahan meno alkaa jo pikku hiljaa onnistua ja on omat sormet vaarassa välillä ku nälkä on olevinaan niin kova. Ja äsken neiti sai syödä ihan lattialta vaan, eli ripottelin nappuloita pitkin kämppää ja sai niitä ettiä. Siinä apuun tunki myös Simppaki, mutta sulassa sovussa nappulat hävis.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti