Simppa on ollut nyt vähän taas sairaslomalla, mitään vakavaa ei ole, mutta jumissa tuntuu kaveri taas olevan. Onneksi huomenna olisi taas vuorossa sillä hieronta, niin saa taas koiraa auki.
Samoin tuo neiti on ruvennu syömään hyvällä ruokahalulla, menee ohjaajan sormetkin samalla. Viira tosiaan ei ole yli viikkoon saanut yhtäkään ruokaa kupista, kaikki on tullut joko minun käsistä tai lattialta. Ja minulta ei ruokaa saa ilmaiseksi ja lattialtakin kannattaa syödä nopeasti tai simppa syö melkein kaikki.
Ruokailua, aktiivisuutta ja perusliikkeitä 18.01.2012
Käytiin kasvattajalla treenailemassa Viiran kanssa, ensimmäisellä kieroksella oli todella aktiivinen neiti ja sormetkin sai kyytiä, mistä olin todella tyytyväinen. Ruoka maistuu vielä erityisen hyvin, kun on sitä tekemisen meininkiä kokoajan. Vähän matkaa imutusta ruuan kanssa ja sitte saatoin kääntyä niin, että koira onkin eessä ja itse peruutan. Muutamia istu, maahan, seiso kuviota tehtiin, sitäkin nopealla tahdilla, että koira ei jää haaveilemaan.
Teimme myös siitä parin tunnin päästä uuden treenin samaa teemaa jatkaen ja sekin onnistui samalla tyylillä kun ensimmäinen. Kieltämättä olin kyllä hieman ylpeä siitä miten hyvin olin neitiä saanut syömään ja miten oli täysin erillainen vire koiralla, mutta myös omistajalla.
Ruokailua ja leikkimistä 22.01.2012
Taas suunnattiin sunnuntai aamuna jo ennen kymmentä kasvattajalle treeneihin ja ensin sitten syötettiin taas. Koiran aktiivisuus ja ruokahalu ei ollut yhtä suurta kun mitä keskiviikkona oli, mutta ei se taas sitten laamaillutkaan niin pahasti mitä voisi. Mutta en kovin pitkää treeniä tehnyt, että varmasti jäi nälkä seuraavaa ruokailua varten. Omistajan pitäisi muistaa pari asiaa, ensinäkin se, että ruokaa voi tulla myös oikeasta kädestä eikä vaan vasemmasta. Sekä, että koiraa pitää "pyörittää" molempiin suuntiin, eikä vaan niin kuin ns. tulisi sivulle, ihan että oppisi takapään käyttöä.
Leikkimisessä oli aika paljon häiriötä ja aluksi kiinnosti lelu, mutta sitten rupes aika-ajoin kiinnosti vähän kaikki muukin. Onneksi välillä aina pystyi tulla katsomaan, että mitäs se mamma siellä leikkii hänen lelulla ilman häntä. Loppua kohden paransi huomattavasti ja jopa rupesi taistelemaan siitä, jolloin pääsi lelun kanssa autoon. Itse vaan pitäisi ottaa se sydän kunnolla mukaan näihin leikkimisiin, eikä jännittää, mikä onkin helpommin sanottu kun tehty! =)
Noin yleisesti kyllä jäi hyvä mieli päivän treeneistä ja innolla odotetaan jo jatkoa ja sitä, että pääsee taas Simppaakin veivaamaan kunnolla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti