Tällä kertaa oli aika kovat pakkaset, mutta siitä huolimatta oli kummatkin koirat mukana treenailemassa. Onneksi oli hieman vähemmän porukkaa tällä kertaa, tai ei siinä muuta, mutta ehti hyvin lämmittää ja jäähdyttää Simpankin ennen ja jälkeen treenien.
Viiran leikkiminen ja ruokailu
Leikkimisestä se selkeästi innostuu, mutta nyt huomattiin, että kun se saa lelun suuhun se pitää sitä hyvin, mutta tuppaa lähteä vähän omille teilleen huitelemaan sen kanssa. Varsinkin jos on vähänkään muuta tapahtumaa samaan aikaan. Kerran se lähti jopa ilman leluakin katsomaan kun Sonja laski pulkkamäkeä. Oli kyllä ihan kiva huomata, että se palasi sieltä ja oli vielä innokas leikkimään. Ensi kerralla pistetään se pitkään liinaa, jolla voi hieman kontroloida sitä, että se ei pääse kovin pitkälle ja että leikkihetki ei keskeydy.
Ruoka Viiralle maistui tosi kivasti ja on alkanut olemaan jo kuin ihan eri koira syödessä. On kivan aktiivinen ja vaikka juuri sillä välin kuin itse haen ruokaa käsiin lisää ni se syö tippuneet, mutta sen jälkee tulee jo multa kärkkymään lisää. Ennen tosiaan teki siinä se, että rupes tutkimaan muita juttuja ja vähän unohti mut ja ruuan kokonaan. Tehtiin tällä kertaa taas imutusta seuraamisessa ja välillä sitten niin, että kävelen taaksepäin ja se tulee tuossa edellä. Ensi kerralla voisi keskittyä myös istu-maahan-seiso juttuihin sekä sivulle tuloon, jota on hieman kotona tehty.
Simpan tottikset ja purut
Tottiksessa jatkettiin vähän samaa kuin viimeksi, eli eteentulo treeniä, jossa samalla tavoiteltiin sitä, että Simppa käyttäisi sitä peräpäätä. Otettiin myös avuksi appari ja lantioliina, jolla autettiin koiraa kääntämää persettä. Tehtiin aika lyhyt treeni, muutama onnistuminen. Koira viimeisessä harjoituksessa paineistui aika kovasti, ja yritti tapansa mukaan taas esittää, että kun pientä koiraa pelottaa, ei tarvitse tehdä mitään. Jännästi kun vaan vaadittiin, ni tuli minun mielestä suht mallikas suoritus. Ja pystyi ihan normaalisti toimimaan ja oli jopa tarkempi kuin normaalisti. Jospa sitä ensi kerralla vaikka saisi sitä noutokapulaakin sinne suuhun. =)
Simpalle tehtiin toiset purut minun aikanani, koska itseäni laji hieman kiinnostaa ja treeniryhmästä se maalimiesoppilas Ilkka löytyy ja vielä semmoinen joka mielellään opastaa. Simppa oli kahdessa liinassa, toinen paksussa nahkapannassa ja toinen ketjussa. Nahkapanta oli kiinni puussa ja toisesta liinasta itse ohjasin. Joskin kasvattaja oli kivasti siinä apuna ja ohjeistamassa minua, joka lajista ei paljoo tiedä. Ilkka totesi harjoitusten jälkeen, että se haukkuu melkein kokoajan saalista, joten ensi treeneissä yritetään agressiota kaivaa koirasta. Onhan se ihan hyvä, että suojelukoiraksi otettu pääsee kuusi vuotiaana tekemään sitä mihin se on otettu.
Mielipiteitä ja mietteitä suojelusta
Muutamien purujen jälkeen on alkanut kyseinen laji itseä kiinnostamaan, joten olen hyödyntänyt Simppaa tässäkin, että sen kanssa voin itse opetella ohjaamista. Ja luultavasti jos nyt innostun lajista, päätyy myös Viira tulevaisuudessa lajin pariin. Kasvattajan kanssa keskusteltiin asiasta ja olin sitä mieltä silloin, että se ei ole meidän laji. Mutta en ollut asiaa miettiny, että miksei ole? Nopeasti huomasin vähän jänskättäväni uutta lajia, metsäjälkeen koira hankittii, se olikin laji minkä jo tunsin. Joten ehkä halusin valita lajin, jonka jo tunnen. Joten nyt sitten ainakin tutustutaan lajiin ja aika näyttää eksyykö Viirakin suojelukentille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti