Viiran kanssa vietetty taas rankka viikko Lehtimäellä treenaten koiria. Olimme neidin kanssa Tony Popperin ja Janne Saaren suojeluryhmässä. Viime vuodesta poiketen tänä vuonna onneksi treenattiin muitakin osa-alueita enemmän kuin viime vuonna. Siitä kun ei oikeen ole hyötyä, että kerran tehdään tottikset, siinä kun ei paljoo pääse kouluttelemaan.
Keskityin kouluttajien kanssa ensisijaisesti tottikseen ja puruihin, jälkeä kävin ajelemassa iltaisin pellolla, kun siihen oli mahdollisuus.
Puruissa rupesimme ensimmäiseksi työstämään hirveän pahaa ohjaaja konflikti, mikä oli meille kertynyt ja näkyi siinä, että kun Viira voitti maalimieheltä tyynyn se ei halunnut rauhoittua mun viereen. Viikossa saatiin tuota ongelmaa jo hyvin pienin askelein eteenpäin ja nyt tietää miten sitä ruvetaan työstämään. Eteenpäin kun muuten ei voida mennä, jos ei koiralla ole kentällä rauhaa.
Tottiksissa tehtiin samaa mitä tehty joskus kauan aikaa sitten, eli seuraamista. Vietistä istuminen, sivulle siirtyminen, välillä palkka paikaltaan välillä liikkeestä. Ehkä me ollaan nyt löydetty se punainen lanka ja kultainen keskitie! Ainakin tällä hetkellä siltä tuntuu ja oon taas innostunut vääntämään oikeesti tottiksia. :)
Noh, jäljet meni osa hyvin ja osa vähemmän hyvin. Mut olen itse huomannut, että jos kusen sen lähetyksen paalille niin siinä se sitte oli. Rauhan kun saa paalille, niin Viira on aika luontaisen oloinen jäljestäjä.
Huomenna mennäänkin Viiran kanssa ensimmäiseen näyttelyyn Pieksämäelle, siitä infoa myöhemmin, että miten menee!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti