Ensimmäinen ilta meni kyllä piipatessa ja pyöriessä ympäri kämppää, jonka suurin syy oli suoneen saatava kipulääke, joka oli niin tujua, että meni neitin pää ihan pyörälle ja taisi pikku-ukot hyppiä ihan kunnolla meillä. Tarpeet tuli hyvin heti pihalle päästyä. Yöllä meni niin, että neiti taisi nukkua paremmin kuin omistaja, joka heräili vähän väliä tarkistamaan oliko paita vielä päällä ja kerran siivoamaan Viiran oksennuksia, kun maha oli niin tyhjä pitkän paaston takia.
Kuvaaja: Tiina Harju |
Seuraavana päivänä oli jo huomattavasti pirteämpi, eikä käytöksestä kyllä olisi uskonu, että oli leikattu edellisenä päivänä. Ainut mikä minua rupesi kolmen aikaan iltapäivällä mietityttämään oli se, että ei ollut ruoka eikä edes herkut maistunut vieläkään, eikä ollut juonut kertaakaan. Päädyin sitten varmuuden vuoksi soittamaan lääkäriin, koska oli vkloppukin tulossa, että milloin pitäisi alkaa huolestumaan. Eläinlääkäri oli niin ihana, että pyysi meitä vielä käymään klinikalla ja halusi tarkistaa, että kaikki on hyvin.
Verikokeet otettiin ja tutkittiin muuten ja kaikki oli paremmin kuin hyvin. Siellä sitten lääkäri antoi neidille toipuville koirille ja kissoille tarkotettua ruokaa, joka taisi olla niin herkkua, että vetäs sen kerralla alas kupista. Lääkäri veikkasi, että se ensimmäinen ruoka oli Viiralle vaikein, koska se kai pelkäsi pahaa oloa kun syö. Olihan sillä ollut aika paha krapula ;) Sen jälkeen alkoi ruoka ja vesi maistumaan normaalisti.
Viiran yöpuku, joka estää haavan nuolemisen |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti