Ajattelin nyt kirjoittaa blogikirjoituksen, joka koskee pelkästään Tyyneä. Keskiviikkona juhlittiin Tyynen syntymäpäiviä ja samalla tajuttiin, että neiti on ollut meillä jo vuoden "hoidossa". Kiitos Tiialle ihanasta koirasta, joka sopi meille ku nenä päähän!
Varsinkin kun halusimme aikuisen koiran, mutta emme mitään sikaa säkissä. Tyyne ei missään vaiheessa etsinyt kotia, mutta edellisessä paikassa tuli aika pahaa kitkaa toisen nartun kanssa, joten se tuli meille ensin vain hoitoon ja seuraavana päivänä ilmoitin, että se saa jäädä meille. Olen itse tuntenut ja seurannut Tyyneä ihan pennusta asti, joten tunsin koiran hyvin jo ennen meille tuloa. :)
Tyyne on kotiutunut meille todella hyvin heti alusta asti, ainoastaan ensimmäisenä iltana se pyöri vähän ja sen jälkeen on mielellään sisällä viettänyt aikaa sohvalla tai sängyssä pötkötellen. Neiti on kotona todella huomaamaton ja mukava. Paitsi ruoka-aikana, jos ruoka on myöhässä se makaa keskellä lattiaa ja huokailee sen kuuloisena, että hei nyt hänet on unohdettu ja ruoka on jääny antamatta. :D
Neiti tuli siis meille vuosi sitten Viiran kaveriksi ja ne tosiaan ovat sitä, jopa mun mielestä bestiksiä. Tytöt ovat parempia kavereita keskenään kun mitä Viira ja Simppa olivat ikinä. Paljon vietetään sisällä aikaa vierekkäin ja pusutellaan. Kertaakaan ei ole tullut mitään kärhämää tyttöjen kanssa.
On se Tyyne päässyt osaksi treenejäkin, koska mun mies halusi samalla myös treenikaverin itselleen. Uroshan se ois ollu toiveena, mut kai tommonen pieni pojan kokoinen narttukin kelpasi, koska välillä on vaikeuksia Tomminkin pitää Tyyneä paikallaan puruissa. Tyynen lajina on suojelu, eli purut, tottis ja peltojälki.
Tottiksissa Tyynelle on vanhassa paikassa tehty älyttömän hyvät pohjat, kiitos Tiialle niistä! Eikä muuten poikita yhtää. Puruissa Tyyne on aika totinen tyttö, eli liinoista on pidettävä kiinni. Jäljellä ehdittiin viime vuonna jostain syystä käymään vain muutaman kerran, enkä minä nähnyt yhtään kertaa. Mutta voisin kuvitella, että on sujunut hyvin, koska neiti on niin ahne.
Mä sitä pitkään mietin, että mitenhän aikuinen koira sopeutuu meidän elämää sekä, että miten se tuntuu ns. "omalta" koiralta, kun ei pennusta asti ole meillä ollut. Tyyne on tuntunut ihan pienen ajan päästä ihan omalta. Toivottavasti saamme nauttia Tyynen seurasta vielä monta vuotta eteenpäin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti