Urakalla jälkiä

Käytiin maanantaina ja keskiviikkona jäljellä pellolla, kumpikin pääsi jäljelle. Sekä Viira kävi myös sunnuntaina. Tavoitteena olisi käydä vielä ainakin kerran jäljellä tällä viikolla.

Viiran jäljet, maanantai

Neidin ensimmäinen jälki, alkuun oli hieman pihalla, että mikäs juttu tää on. Mut hyvin nopeasti rauhoittui ja ajoi tosi hyvin, nenä kävi. Tiia ohjasi koiran, niin itse pystyin näkemään miten toimia. Jälkeä voi vähän kädellä näyttää, mutta ei niin, että näytetään missä nappulat on. Olisi saanut vaan olla hieman pidempi jälki, eli vähemmän ruokaa per askel, ettei jäljestä silmillä.

maanantai

Ruokaa oli Viira saanu edellisenä päivänä jäljellä, joten nälkä taisi olla. Nyt tehtiin reilusti pidempi jälki ja koiralla selkeesti oli haju mitä ollaan tekemässä. Alkuun taas vähän sähläsi, jolloin piti liinalla himmata vauhtia.

keskiviikko 

Nälkä oli erityisen kova selkeesti, koska pellolle ei montaa nappulaa jäänyt. Ajo alusta asti suht rauhallisesti, ainakin luulin niin, kunnes rauhottui tosi hyvin ja ajoi itse jäljeä löysällä liinalla. ja nenä pysyi maassa. Hieno pieni koira.

Simpan jäljet, maanantai

Ajoi hyvin samaan tyyliin kuin aina ennenkin, eli hieman häsläsi. Ja ruokaa se ei hirveesti syönyt sieltä, silloinkaan kun rauhottui. Pysyi jäljellä ihan ok, mutta itse nyt en siltä vaadikkaan, että se söisi ja haistaisi joka askeleen, kun metsäjäljelle ollaan siirtymässä jossain vaiheessa.

keskiviikko

Tänään tein taas pitkän jäljen ja välillä oli muutama askel ilman ruokaa. Koiralla oli niin kova nälkä, että ruoka maistui, tosin tyhjissä askeleissa se rupes tekemään perinteistä siksakkia, johon sitten en aina ehtinyt puuttumaan, kun alkoi taas ruoka. Muutaman ruoka askeleen ohikin se meni. Seuraavalla kerralla pitää tehdä pitkä jälki ja tehdä sinne noin 10 askeleen ruokia ja sitten taas noin 30 askelta ilman ruokaa, että pääsee kunnolla puuttuman turhaan häsläykseen. Katsellaan miten se sitten ajaa. Jäljellähän se aina pysyy, mutta ei kovin tarkasti, eikä se nyt sellai haittaa.