Vuoden viimeisiä hetkiä viedään

Vielä olisi muutamat ohjatut treenit ennen joulu/talvitaukoa, tietysti treenailemme omalla ajalla vielä tammikuun alkuun, jonka jälkee alkaa Viiran sairasloma. Varailin ajan kohdunpoistoon, koska on neiti taas sairastellut mahaansa juoksujen aikana, jotka vielä meidän tuurilla tulevat 4kk välein! Sen maha oli jo pari kuukautta ihan tosi hyvä, eikä yhtiäkään ripuleita ollut, vaikka sai possua ym. mutta heti ku juoksut alko ni alko ripulitkin. Joten kohdunpoisto on paras vaihtoehto.

Viira kävi myös testaamassa tänään kranio-sakraaliterapia hoitoa, ihan noihin mahajuttuihin ja stressiin. Hyvin ihmeissään oli neiti ku piti olla paikallaan, kun painellaan erilaisia pisteitä. Ristiluun seudulla, sekä maksan ja haiman seudulla oli tukoksia, mutta niitä saatiin hyvin auki. Nyt sitten katellaan, että oliko siitä apua. Suunnittelin jo, että veisin Tyynenki jossain vaiheessa hoitoon, koska ei siitä haittaa ikinä ole. Jos jotain kiinnostaa hoito tarkemmin, voi siitä lukea täältä, kävin siis juuri tuolla kyseisellä naisella. 

Joku päivä varmaan tässä pitäisi jo lukasta viime vuonna kirjoitetu tavotteet tälle vuodelle ja katsoa toteutuko mikään. Sekä kirjoitella ensi vuodelle tavoitteita, niitähän pitää aina olla. ;)

Hitaasti, mutta varmasti.

Viiran kanssa treenit edistyy. Tottiksissa oon koiran saanut vihdoin ja viimein koiran siihen tilaan, että se tekee mielellään ja hyvällä mielentilalla. Edistys on musta huomattava vuoden takaiseen, jolloin se oli laama, jota sai veivata ihan kunnolla, että se edes halusi tehdä mitään. Ja kun tila oli huono ei oppimistakaan tapahtunut. Nyt onneksi alkaa tuntumaan siltä, että kevään BH-koe on ihan realistinen tavoite ja sitä kohti treenataan.

Nyt on seuraaminen saatu siihen jamaan, että voi ruveta tekemään jo jääviä pikkuhiljaa. Joskin mun on edelleen muistettava vaatia kunnon seuraaminen ja tila siihen tekemiseen. Ollaan myös tehty viime aikoina ensimmäisiä harjoituksia niin, että toinen koira on kentällä. Joskin paikkamakuussa, mutta ei sitäkään oo kaikista helpoiten tehty vaan kentälle on tuotu oma kaveri, jonka kanssa on tottunut leikkimään. Siitä on saatu sitä kaivattua painetta, kun on päässyt puuttumaan, et hei nyt ei mennä leikkimään vaan tehdään mun kanssa hommia.

Paikkamakuu on selkeesti Viiralle se hankalin, tai siis sen mielestä ku se on tylsää ja siellä pitäis pöhkiä ja haukkua varsinki jos toinen koira on kentällä. Mut sitä pitää vaan treenata ja treenata, että siitä saa varmasti varman.

Puruissa tuli taas viime treeneissä muistutus siitä, että pitää enempi puhutella koiraa. Jos ei tarpeeksi puhuttele sen näkee saalistamisessa, puruotteessa ja kanavoinnissa. Tosin edelleen on oltava tarkkana, ettei puhuttele liikaa, koska ihan kaikkea ei kestä vielä. Sen näkee noin vuoden päästä mitä tuo koira todellisuudessaan tulee olemaan, kun se kunnolla aikuistuu.

Goldobaf's El-Wiira "Viira" 2-vuotta!

Neidille tuli se maaginen 2-vuotta mittariin 6.10.2013! Nyt se on sitten fiksu ja filmaattinen aikuinen, ainakin jos silmät kiinni kattoo. On se paljon siitä muuttunut kun se meille 7vk:n ikäisenä tuli kiusaamaan Simppaa.

Viira 7vk

Paljon on tapahtunut ja sattunut 2-vuodessa, mutta tästä on suunta vain ylöspäin. Ja hyvin vahvasti näyttää siltä, että Viira on luonteeltaan ikuinen pentu, jonka kanssa sattuu ja tapahtuu. Ei käy elämä tylsäksi sen kanssa.

Onnea myös muille E-pennuille synttäreiden johdosta!

Viira 2-vuotta.

Viiran MH-luonnekuvaus Ylöjärvellä 5.10.2013

Viira kävi MH-luonnekuvauksessa ja hyvin Viiramainen testi oli. Jopa mun mies sanoi, että se ei ookkaa niin mammari ku se luuli. =) Hyvin kyllä suoritti neiti kaikki osa-alueet. Alla näkyy tulokset testistä. Jos nuo kuvat näkyy huonosti/ei näy/on jotain häikkää, ni kommentoi ihmeessä, niin keksin jotain. Taulukossa siis näkee kaikki osa-alueet ja kaikki vaihtoehdot. Korostetut kohdat ovat Viiran tuloksia.

Videoitakin on saatavana testistä, mutta en niitä tänne laita. Että jos joku välttämättä haluaa nähdä ni voi multa kysellä linkkejä!

Treenikuulumisia

Ollaan me treenailtu! Vaikka tänne en siitä olekkaan kirjoitellu.

Viira on itseasiassa kehittynyt huimasti leirin jälkeen ja ehkä vähän ohjaajakin. Olen vihdoin ja viimein tajunnut neidin hienouden ja lopettanut turhan miettimisen ja suorittamisen, ainakin hetkeksi. =)

Tottiksissa olemme saaneet tehtyä jo pidempiä pätkiä seuraamisia ja mikä parasta koira on ruvennut esittämään aktiivisuutta. Vähän se selkeästi kaipaa tekemiseen painetta, mutta sitä kun saa sopivassa suhteessa annettua ja Viira tekee hyvässä mielentilassa töitä tulevan minunkin kehut suoraan sydämmestä. Ja sen kyllä huomaa koirakin. Tästä on hyvä jatkaa!

Puruissa en ole voinut muutakun miettiä, että miten se kanavoiminen on tähän asti ollut niin mörkö mulle ja vielä kun itse oon varonu tekemästä siinä virheitä, tuloksen jo tietää. Tilanne missä koira vaan väistää ja paineistuu, vaikka kanavoinnissa pitäisi rauhottua ja purkaa painetta. Eli ei se ihan niin menny niinkuin piti. Nyt kun olen oman toiminnan saanut toimimaan on koirankin helpompi olla ja voi mennä eteenpäin kun koiralla on hetki milloin on varmasti hyvä olla. Muutenkin olen muuttanut omaa toimintaa enemmän niin, että me ollaan yhdessä Viiran kanssa sitä pahista vastaan ja minä annan ohjeet ja kehut! =)

Muutenkin ihan kotielämässä selkeästi huomaa, että Viira on ruvennut aikuistumaan (vaikkakin se on ainakin siskoonsa verrattuna  ihan kakara) nimittäin korvat rupee pelaamaan ja luotan siihen tietyissä tilanteissa paremmin kuin ennen. Siitä on kasvanut ihan mukava pöhinäneiti. =)

Pieksämäen ryhmänäyttely 20.07.2013

Viira kävi ensimmäisessä näyttelyssään tänään, tuomarina toimi Tom Kankkonen.

Tuloksena tuli T, mikä nyt ei kovin yllätyksenä tullut ku katseli minkälaisia arvosteluja ja tuloksia muut harmaatkin sai.

Arvostelu: Suuri keski voimakas harmaa narttu. Hyvä pää. Hieman vaaleat silmät. Suuret korvat. Matala säkä. Pitkä selkä. Lyhyt pysty lantio. Lyhyt pysty lapa ja olkavarsi. Hyvät takaosan kulmaukset. Yhdensuuntaiset liikkeet. Löysät kyynärpäät. Sidottu etuaskel. Riittävä takatyöntö.

Saksanpaimenkoiraliiton kesäleiri Lehtimäellä 29.6 - 6.7.2013

Viiran kanssa vietetty taas rankka viikko Lehtimäellä treenaten koiria. Olimme neidin kanssa Tony Popperin ja Janne Saaren suojeluryhmässä. Viime vuodesta poiketen tänä vuonna onneksi treenattiin muitakin osa-alueita enemmän kuin viime vuonna. Siitä kun ei oikeen ole hyötyä, että kerran tehdään tottikset, siinä kun ei paljoo pääse kouluttelemaan.

Keskityin kouluttajien kanssa ensisijaisesti tottikseen ja puruihin, jälkeä kävin ajelemassa iltaisin pellolla, kun siihen oli mahdollisuus.

Puruissa rupesimme ensimmäiseksi työstämään hirveän pahaa ohjaaja konflikti, mikä oli meille kertynyt ja näkyi siinä, että kun  Viira voitti maalimieheltä tyynyn se ei halunnut rauhoittua mun viereen. Viikossa saatiin tuota ongelmaa jo hyvin pienin askelein eteenpäin ja nyt tietää miten sitä ruvetaan työstämään. Eteenpäin kun muuten ei voida mennä, jos ei koiralla ole kentällä rauhaa.

Tottiksissa tehtiin samaa mitä tehty joskus kauan aikaa sitten, eli seuraamista. Vietistä istuminen, sivulle siirtyminen, välillä palkka paikaltaan välillä liikkeestä. Ehkä me ollaan nyt löydetty se punainen lanka ja kultainen keskitie! Ainakin tällä hetkellä siltä tuntuu ja oon taas innostunut vääntämään oikeesti tottiksia. :)

Noh, jäljet meni osa hyvin ja osa vähemmän hyvin. Mut olen itse huomannut, että jos kusen sen lähetyksen paalille niin siinä se sitte oli. Rauhan kun saa paalille, niin Viira on aika luontaisen oloinen jäljestäjä.

Huomenna mennäänkin Viiran kanssa ensimmäiseen näyttelyyn Pieksämäelle, siitä infoa myöhemmin, että miten menee!