Maanantaina 10.2 Viira pääsi hierojalle

Aikoinani opin silloin kun Simppa leikattii vatsalaukunkiertymän takia, että mahdollisimman pian leikkauksesta kannattaa koira viedä hierojalle. Vaikka koira ei välttämättä näytä sitä, että on kipeä (sitä ne koirat ei vielä yleensä tee) niin se kun varoo jotain kohtaa. Jolloin se liikkuu epäpuhtaasti ja/tai jännittää jotain kohtaa, jolloin kroppaan tulee väistämättä jumeja ja kipeytyy.

Meidän vakkari hieroja Erika Hankalin on ruvennut nyt ottamaan uusissa tiloissa vastaan asiakkaita, joten Viirakin meni ekaa kertaa sinne. Ennen on kotona käynyt hoitamassa, mutta tuo paikka oli niin lähellä ja tuli hieman halvemmaksi. Pikkusen jännätti kyllä, että miten sinne rauhottuu ja yrittääkö pöhkiä muita ääniä. Onneksi siellä oli rauhallinen aika ja olisi varmaan rauhoittunut paremmin, mutta oli aika jumissa ja kipeä. Varsinkin takapää ja ranganseutu oli tosi tukossa.

Mutta nytten on onneksi neiti hoidettu, hieroja puhui kyllä vielä, että haluaisi ehkä hoitaa Viiran uudestaan n. 3 viikon päästä, että varmasti kaikki jumit aukeaa. Nyt on sitten eilen ja tänään saanut paljon ravia, mitä suositellaan että saa paikat varmasti auki. Onneksi mun mies on ruvennut treenaamaa juoksua niin Viira pääsi sen mukaan. Ja on ollu kyllä tosi väsynyt nyt pari päivää, että taisi ottaa aika koville hieronta.

Nyt on päästy onneksi taas ihan normaaliin rytmiin harrastusten, lenkkeilyn ja elämän suhteen. Eikä toivon mukaan tarvi hetkeen mennä moikkaamaan eläinlääkäreitä.

Sunnuntaina oli myös treenit, tottiksissa omistaja taas koki tajuamisia ja neidillä ei ollutkaan ihan helppoa, tehtiin asiat vähän vaikeammiksi. Eikä pallolle päässytkään niin helposti. Viiran purut oli hyvin Viiramaiset ja ohjaajalle tuli muistutus, että paljon enemmän pitää tapahtua eikä jäädä miettimää, koska muuten painuu koira passiiviseksi. Ei hyvä juttu..

Sairasloma on viimein loppunut!

Nyt on neiti vihdoin ja viimein toipunut, ensin se pääsi viikko sitten leikkimään Tyynen kanssa metsään ja montuille, voi sitä hepuleiden määrää. Yhteisiä leikkihetkiä oli selkeästi odottanut sekä Viira että Tyyne!

Tyyne ja Viira leikkimässä

Sunnuntaina olisin ensimmäiset treenit, otimme Viiran kanssa vain tottikset ja ne meni ihan ok, tosin ohjaaja taas unohti sen tyypillisen, että ei tuo koira pelkällä pallolla tee. Sitten kun tuli vähän painetta tekemiseen ni rupesi taas viettiäkin tulemaan enemmän. Painetta tehtiin sillä, että koira maahan ja palloa heiluteltiin, heiteltiin ym., eli koiralle tehtiin ansoja. Maasta ei saanut lähteä ja jos lähti siihen puututtiin. Sitten pallo muualle ja käsky "tänne" tai "sivulle" tms. ja vaadittiin että se koira tekee mulle ennenkun pääsee pallolle.

Loppuun myös haukutettiin Viiraa, mun on siinä opittava laskemaan enemmän kuin kolmeen. Odotin aina kolme haukkua ja sitten palkka, eli odotettava, että koira tarjoaa enemmän haukkuja. :)

Ensi viikolla varmaan otamme jo sitten purutkin ja katotaan mitä neiti niistä tällä kertaa tuumaa. Mielenkiinnolla odotan kun niistä on taukoa ollut melkein pari kuukautta.

Pienestä on pieni koira iloinen

Lauantaina oli pieni neiti kyllä hyvin onnellinen kun pääsi ensimmäistä kertaa juoksemaan vapaana montuille leikkauksen jälkeen. Tyynen kanssa ei vielä päässyt, kun sillon yleensä menee leikit vähän rajummaksi. Haava lähti siis tosi hyvin paranemaan kun sai antibiottikuurin päälle. Kolmessa päivässä punotus ja turvotus hävisi kokonaan ja sen alta paljastui siisti ja hieno parantunut haava. Vielä on keskiviikkoon asti kuuria jäljellä.

Iloinen pieni koira

Tänään oli myös treenit, joihin Viira pääsi mukaan, mutta vielä ei treenattu. Ensi vkloppuna olisi tarkoitus alottaa treenailu rauhallisesti ensin tottiksilla. Myös suunnitelmissa oli ensi viikolla viedä enemmän lenkille ja juoksemaan, ehkä jo loppu viikosta Tyynen kanssa.

Tuli myös otettua tytöistä tommoiset naamakuvat, joista tulee ihan mieleen passikuvat, kun on kummatki niin totisena. :D

Viira

Tyyne

Sairasloma senkun jatkuu..

Näytti jo viikon ajan, että toipuminen on lähtenyt hyvin eteenpäin ja kun 10 päivää on otettu iisisti saa lähteä jo kunnolla lenkille ym. Valitettavasti kaikki ei mee aina niinku suunnittelee, viikonloppuna haavan seutu rupesi yhdestä kohdasta punottamaan ja turpoamaan, joten tänään sitten kävimme varmuuden vuoksi tarkistuttamassa asian lääkärissä.

Siellä oli joku sulavatikki ruvennut sulamaan huonosti ja aiheutti reaktion, jonka seurauksena oli tulehdus. Nyt on sitten saatu 10 päivän antibiottikuuri, jonka jälkeen haavan pitäisi olla parantunut kunnolla. Tämä on kuulemma aika yleistä susikoirilla, että reagoivat helpommin noihin lankoihin mitä sulavissa tikeissä käytetään.

Muuten on neiti tosi hyvin parantunut ja on jo vähän pidemmillä remmilenkeilläkin käyty, koska rupee hyvin huomaa et meinaa vähän jo mennä hermo kun ei oo päässy tekemää mitään. Oli Viiralle varattu viikon päähän hierontakin, mutta pitänee Tyyne hierotuttaa kun ei vielä voi antibiottikuurin takia hierotuttaa Viiraa.

Kävimme myös tyttöjen kanssa tossa ennen joulua kuvattavana, siis eräs nainen kyseli netissä valokuviin malleja, joten meidän neidithän oli heti valmiina. Seuraavana muutama kuva, kuvaajana: Tiia Tahvanainen

Viira pallon kanssa.

Tyyneki haluis leikkiä!

Tyyne poseeraa

Viira poseeraa.

Viiran sterilointi ja toipuminen

Niin koitti torstaina 9.1.2014 Viirasta ihan tyhmä päivä kun mentiin lääkäriin ja sai ihan kauhistuttavia lääkkeitä, että piti oikeen nukkumaan käydä sinne. Sai neiti myös heräillä rauhassa hirveessä krapulassa eläinlääkäristä. Hain sen siis n. 4 tuntia leikkauksen jälkeen.

Ensimmäinen ilta meni kyllä piipatessa ja pyöriessä ympäri kämppää, jonka suurin syy oli suoneen saatava kipulääke, joka oli niin tujua, että meni neitin pää ihan pyörälle ja taisi pikku-ukot hyppiä ihan kunnolla meillä. Tarpeet tuli hyvin heti pihalle päästyä. Yöllä meni niin, että neiti taisi nukkua paremmin kuin omistaja, joka heräili vähän väliä tarkistamaan oliko paita vielä päällä ja kerran siivoamaan Viiran oksennuksia, kun maha oli niin tyhjä pitkän paaston takia.

Kuvaaja: Tiina Harju

Seuraavana päivänä oli jo huomattavasti pirteämpi, eikä käytöksestä kyllä olisi uskonu, että oli leikattu edellisenä päivänä. Ainut mikä minua rupesi kolmen aikaan iltapäivällä mietityttämään oli se, että ei ollut ruoka eikä edes herkut maistunut vieläkään, eikä ollut juonut kertaakaan. Päädyin sitten varmuuden vuoksi soittamaan lääkäriin, koska oli vkloppukin tulossa, että milloin pitäisi alkaa huolestumaan. Eläinlääkäri oli niin ihana, että pyysi meitä vielä käymään klinikalla ja halusi tarkistaa, että kaikki on hyvin.

Verikokeet otettiin ja tutkittiin muuten ja kaikki oli paremmin kuin hyvin. Siellä sitten lääkäri antoi neidille toipuville koirille ja kissoille tarkotettua ruokaa, joka taisi olla niin herkkua, että vetäs sen kerralla alas kupista. Lääkäri veikkasi, että se ensimmäinen ruoka oli Viiralle vaikein, koska se kai pelkäsi pahaa oloa kun syö. Olihan sillä ollut aika paha krapula ;) Sen jälkeen alkoi ruoka ja vesi maistumaan normaalisti.

Viiran yöpuku, joka estää haavan nuolemisen

Nyt sitten on edessä pahimmat ajat, kun neitin on jo sitä mieltä, että hän on jo ihan terve ja haluaa leikkimää ja lenkille Tyynen kanssa. Vielä joutuu reilu viikon odottelemaan ja toipumaan rauhassa. Olin odottanut koiran olevan kipeämpi leikkauksen jälkeen, mutta parempi näin. Ja onpahan Viiralla ainakin intoa sitten taas treenailla pienen sairasloman jälkeen!

Hyvää Joulua ja onnellista uutta vuotta 2014

Viira ja Tyyne sekä muu perhe toivottaa hyvät joulut ja uudet vuodet kaikille blogin lukijoille! Muistakaa syödä itsenne ähkyiksi kinkusta ja muista herkuista. :) Kuvaksi jouduin valitettavasti laittamaan viime vuoden joulukuvan, koska lunta ei nyt sitten tullutkaan pysyäkseen maassa. :/

Menneet ja tulevat tavoitteet

Yritin metsästää täältä blogista, että mitä tavoitteita olin Viiralle asettanut tälle vuodelle, mutta semmoinen päivitys on tainnu jäädä tekemättä. Löysin toisesta paikasta tämmöisen tekstin:

"Meil on tavoitteena käyttää Viira kuvissa, käydä ainaki yks näyttely juoksemassa. Ja sit treeni rintamalla tavoitteena olis BH-koe tänä vuonna ja ajella paaaljon jälkiä kesällä!"

Kaikki muut tuosta täyttyikin, paitsi tuo BH-koe sekä jälkiä tuli mun mielestä ajeltua liian vähän. Mutta plussana tuohon käytiin siellä MH-kuvauksissa, mikä oli kiva lisä tälle vuodelle. 

Leikkimässä lumessa

Vuoden 2004 tavoitteet Viiralle:
- BH-koe, se olisi tarkoitus heti keväällä tai alkukesästä saada suoritettua, tai ainakin tällä hetkellä se tuntuu ihan mahdolliselta tavoitteelta.
- AD-koe on kanssa tavoitteena, eli minun pitää keväällä ruveta harjoittelemaan pyöräilyä.
- Jos ainakin yhdessä näyttelyssä kävis taas pyörähtämässä, ihan omaksi ja tuomareiden iloksi!
- Kohdunpoisto heti vuoden alussa
- Toivon mukaan ensi vuoden aikana selviä, että mitä tuosta neidistä tulee "isona", että soveltuuko se suojeluun vai keksitäänkö uusi harrastus.