Kuulumisia

On taas jäänyt tää kirjoittelu vähän, mutta tässä on ollut vähän kaikenlaista hässäkkää. Ostettiin juuri mieheni kanssa oma asunto, joten muutto ja kodin laittaminen on vienyt aikaa ja energiaa. Ja sitten meidän tytöille tuli se inhottava pirulainen kun nenäpunkki, jonka hoitamisen aikana ei ihan hirveesti viittinyt mitään treenailla.

Käytiin me mökillä olemassa tossa pari viikkoa sitten ja sai koirat nauttia juoksemisesta ja leikkimisestä aamusta iltaan. Viiran kanssa käytiin myös jäljellä ja esineruudussa, kun tajusin että olisi ehkä ihan hyvä käydä edes muutaman kerran vielä jäljellä ennen Lehtimäen leiriä.

Viira esineruudussa

Jäljen pituus Viiralla oli n. 140m (joka tuntui jälkeä tehdessä paaaljon pidemmältä, on varmaan hankittava puhelimeen taas joku matkaa mittaava ohjelma) ja huomasin, että saa tehdä paljon pidempiä jälkiä. Ja nyt olen tehnyt semmoisen U:n muotoisen jäljen, mutta saa tehdä vähän vaikeampaa, että sen on pakko keskittyä vielä enemmän siihen, että mistä se jälki oikeesti menee. Mun on myös nyt opetettava ne jälkikepit kunnolla tuolle ja laitettava ne jäljelle, koska rasiat menee ihan ok, mutta ne ei siellä jäljellä kumminkaan pitkään ole enää.

Käytiin me myös siellä esineruudussa, niin huomasi ehkä kyllä, että oli hieman väsynyt mökillä olosta, mutta toisaalta on sitäkin harjoiteltava, että ei aina ole ihan kaikista energisin koira, joka ruutuun lähtee. Useinhan kokeessakin käydään ensin tekemässä jälki, joka vie paljon energiaa.

Tottiksia ollaan käyty säännöllisesti veivaamassa ja edistystä tapahtuu hitaasti, mutta varmasti. Vielä kun ohjaaja osaisi taas rentoutua seuraamisessa, niin koirakaan ei poikittaisi niin paljon. Ja ku nyt en halua siihen puuttua, koska tärkeintä on huolehtia koiran mielentilasta, enkä saa hirveesti sitä pakotella vaikka onki vähän vallaton välillä. Parempi painostaa äänellä.

Vastailen noihin kysymyksiin mitä mulle on tullu (saapi laittaa myös lisää!), kun tässä kerkiän. :)

Kysy kysymyksiä

Olen monessa blogissa törmännyt tälläiseen ja ajattelin itsekkin kokeilla tätä, koska meidän blogilla selkeästi on lukioita/seuraajia, mutta he eivät ikinä kommentoi mitään. Nytten saa sitten ihan luvan kanssa kysyä meiltä kysymyksiä liittyen koiriin, harrastuksiin, kotioloihin tai mihin vain keksii. Vastailen sitten kun kysymyksiä on tullut useampia!

Kultapapuleirillä 30.4 - 4.5.2014 Juokslahdessa

Taas oli pitkästä aikaa vuorossa kultapapuleiri, jonne Viiran ja Tyynen kanssa lähdettiin. Meidän osalta vaan kävi valitettavasti niin, että enemmän hengailimme ja juorusimme kun treenasimme.

Viiralle tuli kaiketi joku allerginen reaktio jostain ötökästä, tai ainakaan emme muuta keksineet. Sen puoli naamaa turposi, mutta onneksi oli kortisonia saatavilla, jolla se rauhottui. En varsinkaan puruja viitsinyt sen kanssa treenata, että jos jotain muuta on niin ettei tuu huonoja fiiliksiä enempää.

Muuten leiri meni tosi hyvin lukuunottamatta sitä, että pieni eurasier Punkku päätti käydä pedissäni pissalla ja sain hirveän flunssan siellä. 

Viira ja Punkku leikkimässä viikkoa aikaisemmin.

Tottiksia väännettiin muutaman kerran ja voin sanoa, että nyt välähti ja kunnolla ohjaajan päässä. Vihdoin ja viimein! Viiran kanssa tottiksissa on nyt taas tavoitteina olleet vain tunnetila ja se, että se kantaa koko treenin ajan, eikä tule ns. semmoisia odottelu hetkiä liikaa, jolloin koiran vietti laskee kun lehmänhäntä. Mun pitäisi itse vaan vielä muistaa pitää treenit vaihtelevina, ettei tee kymmentä kertaa samaa asiaa peräkkäin vaan koiralle olisi aina yllätyksenä, että mitä tulee seuraavaksi. Ja että en turhaan odotuta koiraa vaan teen periaatteessa kokoajan.

Käytiin me kerran tekemässä myös esinruutua ja siellä kävi aika perinteinen, että ensin löyty hyvin muutama esine, jotka oli pistetty hieman liian lähelle eturajaa ja lähekkäin. Joten niiden jälkeen tuli koiralle taas epävarmuus, että onkohan siellä vielä jotain. Autoin Viiraa sen verran, että otin muutaman askeleen eteenpäin, jolloin se lähti ku innolla taas etsimään ja löysikin heti lastenkengän. Siihen oli hyvä jättää ja palkkasin sekä leikin paljon sillä kengällä. :)

Vaikka ei treenattukkaan niin paljoo mitä olin suunnitellut, oli kiva tavata pitkästä aikaa tuttuja ja katsella muiden treenejä ja huomata miten ihmiset on päässeet eteenpäin koiriensa kanssa.

On tullut myös vihdoin ja viimein Lehtimäenleirin ryhmät ja päätimme Viiran kanssa lähteä metsäjälkiryhmään. Ihan vaikka puruja jatkettaisiinkin haluan, että meidän oma maalimies tekee sen homman ensin kunnolla mikä on kesken, ettei kukaan sekoita koiraa lisää.

Ensimmäinen metsäjälki

Tänään vaapapäivän kunniaksi päätin tehdä sen mitä olen jo pitkään suunnitellut, eli kävin tallaamassa Viiralle jäljen metsään ja katselemaan mitä se tuumaa siitä.

Jälki oli aika lyhyt tai oli se riittävä, mutta olin suunnitellut pidempää tehtäväksi, eli ensi kerralla se sport tracker päälle, että voi seurata kuinka pitkä siitä tulee.

Janalle laitoin ruokaa muutamalle askeleelle, mutta muuten jätin ruuan kokonaan pois. Laitoin jäljelle kylläkin 5 pientä rasiaa mistä löytyi sitten ruokaa, koska ne on paremmat, eivätkä kerää itseensä mitään ötököitä tms. kun kansi on päällä. Samoilla rasioilla on myös viime kesänä tehty ilmaisutreenejä, jolloin Viiran on pitänyt mennä maahan saadakseen ruokaa.

Lähetin koiran jäljelle aika läheltä janaa ja olihan se hieman ihmeissään, et mikä juttu tää nyt oikeen on. Mutta kun ruoka löyty ni hetken miettimisen jälkeen lähti oikeaan suuntaan. Meni myös jäljen ajo alussa hieman hankalasti kun ruokaa ei ollutkaan joka askeleella, mutta pysähdyin aina kun nenä nousi ja eteenpäin pääsi vasta kun nenä meni maahan ja selkeästi käytti sitä.

Ensimmäinen rasia kun löytyi koira meni ihan välittömästi maahan ja katoi minua, et "hei mamma kato mitä täältä löyty". Sen kun se äkkäsi alkoi myös jäljestys sujua paremmin. Muutaman rasian jälkeen, kun annoin jälki-käskyn koira lähti välittömästi jäljestämään nenä tiukasti maassa ja vauhtiakin oli minun makuun juuri sopivasti ja ihan suoraan seuraavalle rasialle. Hienoa Viira!

Nyt sitten pitäisi vielä ainakin muutamia jälkiä päästä testaamaan, että miten hyvin ajelee kun varmistuu ja tulee jälkivarmuutta metsään. Ehkä se joskus, jopa pääsee kokeeseenkin. Jälkitreenit niinkuin esineruututreenitkin teen aina niin, että opetan asiat kunnolla vaikka ei kokeeseen menisikään. Koska joskus kun innostuukin ja koira on opetettu miten sattuu ni sehän harmittaa, koska väärin opitut tavat on hyvin vaikea korjata.

Mikä Viirasta tulee isona?

Siinäpä kysymystä kerrakseen, tällä hetkellä tuntuu, ettei siitä tule isoa ikinä. Sitä verrataan harvasen päivä puolivuotiaaseen koiraan ja korvatki heiluu tuulessa edelleen.

Mutta nyt on entistä enempi ruvettu miettimään, että mikä se Viiran lajivalinta on. Sille on puruissa annettu nyt mahdollisuus kasvaa henkisesti ja vahvisteltu koiraa, mutta riittääkö se?

Koira on jo sen ikäinen, että nyt on ruvettu katsomaan onko neiti mistään kotoisin. Ja selvitetään esittääkö koira vaan herkkää ja epävarma vai onko se vain oppinut, että sillä lailla pääsee tilanteesta. Muutaman seuraavan kerran treenit kertovat, että kannattaako sen kanssa treenata, koska en minä halua treenata jotain tiettyä lajia koiran kanssa vain siksi, että itse haluan. Ja ei se treenaaminenkaan ole mukavaa, jos ei kummatkin tykkää siitä.

Mutta ei Viira eläkkeelle jää vaikka suojelu ei sen laji olisikaan. On mulla ollut mielessä jo jonkin aikaa, että metsäjälki voisi, jopa olla Viiralle se luontaisempi laji. Nenäänsä tykkää käyttää ja on ihan hyvät pohjat tullu tehtyä pellolla. Pitäisi vaan lähteä kokeilemaan rohkeasti, miten se metsässä jäljestäisi!

Viira kaataa pelottavaa monsteria!

Esineruudussa ollaan käyty muutamaan otteeseen ja siellä on Viira ollut aika luonnonlahjakkuus, ei siis tietenkään täydellinen, mutta esineet on noussu ja rajojen sisällä pysynyt tosi tarkkaan. Ja on etsinyt tarkasti ja rauhassa, silti nopeasti. Vielä kun saadaa vaan varmuutta koiralle, että kyllä niitä esineitä siellä on enemmän kuin yksi, niin siitä tulee varmaan hyvä.

Aika näyttää mitä neidistä tulee isona, eipä sitä voi ennustaa mitenkään!

Varsinainen Tyyne 3-vuotta!

Ajattelin nyt kirjoittaa blogikirjoituksen, joka koskee pelkästään Tyyneä. Keskiviikkona juhlittiin Tyynen syntymäpäiviä ja samalla tajuttiin, että neiti on ollut meillä jo vuoden "hoidossa". Kiitos Tiialle ihanasta koirasta, joka sopi meille ku nenä päähän!

Varsinkin kun halusimme aikuisen koiran, mutta emme mitään sikaa säkissä. Tyyne ei missään vaiheessa etsinyt kotia, mutta edellisessä paikassa tuli aika pahaa kitkaa toisen nartun kanssa, joten se tuli meille ensin vain hoitoon ja seuraavana päivänä ilmoitin, että se saa jäädä meille. Olen itse tuntenut ja seurannut Tyyneä ihan pennusta asti, joten tunsin koiran hyvin jo ennen meille tuloa. :)

Tyyne on kotiutunut meille todella hyvin heti alusta asti, ainoastaan ensimmäisenä iltana se pyöri vähän ja sen jälkeen on mielellään sisällä viettänyt aikaa sohvalla tai sängyssä pötkötellen. Neiti on kotona todella huomaamaton ja mukava. Paitsi ruoka-aikana, jos ruoka on myöhässä se makaa keskellä lattiaa ja huokailee sen kuuloisena, että hei nyt hänet on unohdettu ja ruoka on jääny antamatta. :D

Neiti tuli siis meille vuosi sitten Viiran kaveriksi ja ne tosiaan ovat sitä, jopa mun mielestä bestiksiä. Tytöt ovat parempia kavereita keskenään kun mitä Viira ja Simppa olivat ikinä. Paljon vietetään sisällä aikaa vierekkäin ja pusutellaan. Kertaakaan ei ole tullut mitään kärhämää tyttöjen kanssa.

On se Tyyne päässyt osaksi treenejäkin, koska mun mies halusi samalla myös treenikaverin itselleen. Uroshan se ois ollu toiveena, mut kai tommonen pieni pojan kokoinen narttukin kelpasi, koska välillä on vaikeuksia Tomminkin pitää Tyyneä paikallaan puruissa. Tyynen lajina on suojelu, eli purut, tottis ja peltojälki.

 
Tottiksissa Tyynelle on vanhassa paikassa tehty älyttömän hyvät pohjat, kiitos Tiialle niistä! Eikä muuten poikita yhtää. Puruissa Tyyne on aika totinen tyttö, eli liinoista on pidettävä kiinni. Jäljellä ehdittiin viime vuonna jostain syystä käymään vain muutaman kerran, enkä minä nähnyt yhtään kertaa. Mutta voisin kuvitella, että on sujunut hyvin, koska neiti on niin ahne.

Mä sitä pitkään mietin, että mitenhän aikuinen koira sopeutuu meidän elämää sekä, että miten se tuntuu ns. "omalta" koiralta, kun ei pennusta asti ole meillä ollut. Tyyne on tuntunut ihan pienen ajan päästä ihan omalta. Toivottavasti saamme nauttia Tyynen seurasta vielä monta vuotta eteenpäin!

Treeniä ja hierontaa

Hyvin toipui neiti hieronnastakin, oli kyllä hieman tönkkö pari päivää. Takapään venyttely ei silloin kylläkään mennyt niin hyvin ku toivoin, joten sillon varailin toisen ajan hierontaan.

Treeneissä on käyty hyvin, tottiksissa on ruvettu haukuttelemaan Viiraa. Ensin apparille ja jossain vaiheessa sitten mulle. Mitään teknistä ei oo muutamaan viikkoon tehty vaan vähän keskitytty viettiin ja siihen, että koira ite tekisi aktiivisesti töitä. Ja palloa ei saa, jos oikeesti ei pure ja halua sitä. Tällä on myös tarkoitus kehittää koiran itseluottamusta, kun tehdään ns. suojeluharjoitus, mutta tottiskentällä, jolloin se ei ole niin jännää.

Viira kanavoi puruissa.

Puruissa on jatkettu samaan malliin kun ennenkin, vietinvaihtoa ja tarkoitus olisi saada koira löysille mahdollisimman pian. Viimeksi jopa maalimies pystyi ensimmäistä kertaa antamaan myös purussa painetta ja koira vastasi siihen vastustuksella ja hyvällä puruotteella, eikä mälvännyt/irrottanut niinkuin ennen. Hienoa Viira!

Viira kävi myös viime torstaina uudestaan siellä hieronnassa, koska viime kerralla oli tosi kipee ja jumissa. Hieroja totesi heti, että toit sitten toisen koiran tällä kertaa, eli parannus oli huima viime kertaan! Ei ollut montaa jumi kohtaa ja antoi paremmin käsitellä itseään. Ensi viikolla pääseekin Viira pitkästä aikaa uimaa, odotan innolla sitä pitkästä aikaa. Jyväskylässä on siis semmoinen koirien uimahalli, missä ne saa vähän käydä pulikoimassa.