Treenit 07.02.2012

Viiralle takapään käyttöä

Keskityttiin takapuolen käyttämiseen seuraamisessa sekä sivulletulossa. Myös siihen on pakko nyt ruveta puuttumaan, että jos kesken kaiken lähtee huitelemaan. Ja tärkein muistisääntö on, että mistä tulee rankaisu tulee myös palkka. Ja samoin itse TAAS opeteltava äänen käyttöä niin kehussa kuin komentamisessa. Eikä aina vaan leperrellä, vaikka onkin pentu.

Simpalle käännöksiä vasemmalle sekä patukan "noutamista"
Aloitettiin ihan muutaman askeleen seuraamisesta ja siitä vasemmalle käännöksiä samalla pakotetta perseeseen ja siihen pysähdys. Että koira vähän muistaa, että mikä on jutun juju. Tuli muutama virhe itselle ja ensimmäisillä kerroilla tein liian voimakkaasti ja koira pyörähti. Sitten kun löysin oman tatsin ni teki muutaman tosi onnistuneen.

Sitten meillä on nyt Simpan kanssa noutojen opettelu edessä, niin päätettiin ensin tehdä itse liike ns. koiralle tutuksi patukan kanssa. Käskettiin koira sivulle ja asetettiin patukka muutaman metrin päähän. Siitä käsky "tuo". Eihän kaikki voi mennä ensimmäisellä niinkuin halutaan. Koira ei tajunnu, että se on lupa ottaa. Kokeiltiin, sitten jättää patukka kaummas ja vaihdettiin käskyksi "hakee". Jolloin koira tajusi paremmin ja haki sen. Huomattiin myös samalla, että koira tuo mielellään, mutta ei loppuun asti, tiputtaa sen metrin päähän. Joten nyt harjoitellaan sitä, että tuo loppuun asti. Auttaa voi pakittamalla ja toistamalla käskyä , jolloin sen pitää "pysyä" mukana ja patukka on suussa. Simpalla on myös tapana vähän lällystää patukkaa, niin siihen pitää puuttua tästä eteenpäin.

Paras oppi tulee ensin katsomalla ja sitten kokeilemalla, tällä kertaa Tiia päätti näyttää Simpan kanssa mitä vaaditaan ja miten. Voin sanoa, että koirasta löytyi ihan uusi puoli kun oli tarpeeksi määrätietoinen ja rauhallinen. Loppui hötköily ja patukan jällystäminen. Tästä on sitten hyvä jatkaa ensi sunnuntaina.

Viiran treenit 01.02.2012 ja Reissussa

Käytiin keskiviikkona Viiran kanssa kasvattajalla syömässä ruoka, samalla reissulla kun lähdettiin reissuun. Koska oli niin kovat pakkaset, kyläilyn ajaksi Viira sai tulla sisälle. Normaalisti koira nukkuu autossa ennen treenejä, joten kaikesta hulista ja Sonjan kanssa leikkimisestä pentu hieman väsyi, mikä näkyi sitten ruokaillessa.

Sivulletuloa ja vasemmalle kääntymistä
Alussa oli selkeesti hieman väsynyt ja ei ollut yhtä aktiivinen kuin parhaimmillaan, joski onneksi siitä aktivoitui. Tällä kertaan tehtin sivulletuloa ja siinä pysymistä (ihan pieniä hetkiä) ja itse huomasin, että siirrän vasenta kättäni vasemmalle, vaikka koiran päätä pitäisi saada ylös ja vähän oikealle. Eli kättä ylös vaan välillä. Muuten Viira siirtyi kyllä tosi nopeasti käskyn saatuaan sivulle. Sitten tehtiin myös seuraamista imuttamalla, ja siinä mun pitää taas muistaa nostaa kättä, että viiran pitää nostaa itseään eikä vaan köpötellä. Samoin mun pitää tehdä enemmän pyörimistä vasemmalle, että oppii käyttämään takapäätään, eikä siitä tule samanlaista kun Simppa. =)

Reissussa Heinolassa 01.02- 04.02.2012
Viira käyttäytyi kyllä pennuksi yllättävän hyvin, vaikkakin ne pissat mitä sisälle tuli tehtiin äitin valkoiselle karvamatolle. =) Seurana Viiralla oli kaksi uroskoiraa, mitkä meni heti ihan sekaisin (ei hyvällä tavalla), toinen yritti kokoajan selkää ja toinen merkkaili minkä kerkes. :/ Onneksi tilanne nopeasti rauhoittui ja Viira innosti, jopa 11-vuotiaan Timpanin leikkimään.

Treenit 29.01.2012

Tällä kertaa oli aika kovat pakkaset, mutta siitä huolimatta oli kummatkin koirat mukana treenailemassa. Onneksi oli hieman vähemmän porukkaa tällä kertaa, tai ei siinä muuta, mutta ehti hyvin lämmittää ja jäähdyttää Simpankin ennen ja jälkeen treenien.

Viiran leikkiminen ja ruokailu
Leikkimisestä se selkeästi innostuu, mutta nyt huomattiin, että kun se saa lelun suuhun se pitää sitä hyvin, mutta tuppaa lähteä vähän omille teilleen huitelemaan sen kanssa. Varsinkin jos on vähänkään muuta tapahtumaa samaan aikaan. Kerran se lähti jopa ilman leluakin katsomaan kun Sonja laski pulkkamäkeä. Oli kyllä ihan kiva huomata, että se palasi sieltä ja oli vielä innokas leikkimään. Ensi kerralla pistetään se pitkään liinaa, jolla voi hieman kontroloida sitä, että se ei pääse kovin pitkälle ja että leikkihetki ei keskeydy.

Ruoka Viiralle maistui tosi kivasti ja on alkanut olemaan jo kuin ihan eri koira syödessä. On kivan aktiivinen ja vaikka juuri sillä välin kuin itse haen ruokaa käsiin lisää ni se syö tippuneet, mutta sen jälkee tulee jo multa kärkkymään lisää. Ennen tosiaan teki siinä se, että rupes tutkimaan muita juttuja ja vähän unohti mut ja ruuan kokonaan. Tehtiin tällä kertaa taas imutusta seuraamisessa ja välillä sitten niin, että kävelen taaksepäin ja se tulee tuossa edellä. Ensi kerralla voisi keskittyä myös istu-maahan-seiso juttuihin sekä sivulle tuloon, jota on hieman kotona tehty.

Simpan tottikset ja purut
Tottiksessa jatkettiin vähän samaa kuin viimeksi, eli eteentulo treeniä, jossa samalla tavoiteltiin sitä, että Simppa käyttäisi sitä peräpäätä. Otettiin myös avuksi appari ja lantioliina, jolla autettiin koiraa kääntämää persettä. Tehtiin aika lyhyt treeni, muutama onnistuminen. Koira viimeisessä harjoituksessa paineistui aika kovasti, ja yritti tapansa mukaan taas esittää, että kun pientä koiraa pelottaa, ei tarvitse tehdä mitään. Jännästi kun vaan vaadittiin, ni tuli minun mielestä suht mallikas suoritus. Ja pystyi ihan normaalisti toimimaan ja oli jopa tarkempi kuin normaalisti. Jospa sitä ensi kerralla vaikka saisi sitä noutokapulaakin sinne suuhun. =)

Simpalle tehtiin toiset purut minun aikanani, koska itseäni laji hieman kiinnostaa ja treeniryhmästä se maalimiesoppilas Ilkka löytyy ja vielä semmoinen joka mielellään opastaa. Simppa oli kahdessa liinassa, toinen paksussa nahkapannassa ja toinen ketjussa. Nahkapanta oli kiinni puussa ja toisesta liinasta itse ohjasin. Joskin kasvattaja oli kivasti siinä apuna ja ohjeistamassa minua, joka lajista ei paljoo tiedä. Ilkka totesi harjoitusten jälkeen, että se haukkuu melkein kokoajan saalista, joten ensi treeneissä yritetään agressiota kaivaa koirasta. Onhan se ihan hyvä, että suojelukoiraksi otettu pääsee kuusi vuotiaana tekemään sitä mihin se on otettu.

Mielipiteitä ja mietteitä suojelusta
Muutamien purujen jälkeen on alkanut kyseinen laji itseä kiinnostamaan, joten olen hyödyntänyt Simppaa tässäkin, että sen kanssa voin itse opetella ohjaamista. Ja luultavasti jos nyt innostun lajista, päätyy myös Viira tulevaisuudessa lajin pariin. Kasvattajan kanssa keskusteltiin asiasta ja olin sitä mieltä silloin, että se ei ole meidän laji. Mutta en ollut asiaa miettiny, että miksei ole? Nopeasti huomasin vähän jänskättäväni uutta lajia, metsäjälkeen koira hankittii, se olikin laji minkä jo tunsin. Joten ehkä halusin valita lajin, jonka jo tunnen. Joten nyt sitten ainakin tutustutaan lajiin ja aika näyttää eksyykö Viirakin suojelukentille.

Viiran treenit 18.01.2012 & 22.01.2012

Simppa on ollut nyt vähän taas sairaslomalla, mitään vakavaa ei ole, mutta jumissa tuntuu kaveri taas olevan. Onneksi huomenna olisi taas vuorossa sillä hieronta, niin saa taas koiraa auki.

Samoin tuo neiti on ruvennu syömään hyvällä ruokahalulla, menee ohjaajan sormetkin samalla. Viira tosiaan ei ole yli viikkoon saanut yhtäkään ruokaa kupista, kaikki on tullut joko minun käsistä tai lattialta. Ja minulta ei ruokaa saa ilmaiseksi ja lattialtakin kannattaa syödä nopeasti tai simppa syö melkein kaikki.

Ruokailua, aktiivisuutta ja perusliikkeitä 18.01.2012
Käytiin kasvattajalla treenailemassa Viiran kanssa, ensimmäisellä kieroksella oli todella aktiivinen neiti ja sormetkin sai kyytiä, mistä olin todella tyytyväinen. Ruoka maistuu vielä erityisen hyvin, kun on sitä tekemisen meininkiä kokoajan. Vähän matkaa imutusta ruuan kanssa ja sitte saatoin kääntyä niin, että koira onkin eessä ja itse peruutan. Muutamia istu, maahan, seiso kuviota tehtiin, sitäkin nopealla tahdilla, että koira ei jää haaveilemaan.

Teimme myös siitä parin tunnin päästä uuden treenin samaa teemaa jatkaen ja sekin onnistui samalla tyylillä kun ensimmäinen. Kieltämättä olin kyllä hieman ylpeä siitä miten hyvin olin neitiä saanut syömään ja miten oli täysin erillainen vire koiralla, mutta myös omistajalla.

Ruokailua ja leikkimistä 22.01.2012
Taas suunnattiin sunnuntai aamuna jo ennen kymmentä kasvattajalle treeneihin ja ensin sitten syötettiin taas. Koiran aktiivisuus ja ruokahalu ei ollut yhtä suurta kun mitä keskiviikkona oli, mutta ei se taas sitten laamaillutkaan niin pahasti mitä voisi. Mutta en kovin pitkää treeniä tehnyt, että varmasti jäi nälkä seuraavaa ruokailua varten. Omistajan pitäisi muistaa pari asiaa, ensinäkin se, että ruokaa voi tulla myös oikeasta kädestä eikä vaan vasemmasta. Sekä, että koiraa pitää "pyörittää" molempiin suuntiin, eikä vaan niin kuin ns. tulisi sivulle, ihan että oppisi takapään käyttöä.

Leikkimisessä oli aika paljon häiriötä ja aluksi kiinnosti lelu, mutta sitten rupes aika-ajoin kiinnosti vähän kaikki muukin. Onneksi välillä aina pystyi tulla katsomaan, että mitäs se mamma siellä leikkii hänen lelulla ilman häntä. Loppua kohden paransi huomattavasti ja jopa rupesi taistelemaan siitä, jolloin pääsi lelun kanssa autoon. Itse vaan pitäisi ottaa se sydän kunnolla mukaan näihin leikkimisiin, eikä jännittää, mikä onkin helpommin sanottu kun tehty! =)

Noin yleisesti kyllä jäi hyvä mieli päivän treeneistä ja innolla odotetaan jo jatkoa ja sitä, että pääsee taas Simppaakin veivaamaan kunnolla.

Treenit 15.01.2012

Pakkassäästä huolimatta, oli pakko suunnata treeneihin pitkästä aikaa ja se kannatti. Sen verta hyviä neuvoja kasvattajalta taas sateli, niin Viiran kun Simpankin treeneihin.

Simppa, treenattiin eteentuloa

Treenin aihe oli vielä kentälle mennessä nuotokapulan luovutus (noutoja ei ole vielä treenattu). Mutta aloitimme eteentulolla, jossa koira oli vino oikealle päin. Eli oli jo vähän valmiudessa siirtymään perusasentoon takakautta kiertäen. Joten päädyimmekin jättämään sen noutokapulan ensi kerralle ja keskittyä saamaan eteentulon suoraksi.

Ensin otettiin ihan sillä, että koira istuu vähän matkan päässä ja sitten se kutsutaan ja samalla on itsellä patukka leuan alla, josta se vain tiputettiin koiralle. Se osoittautui helpoksi Simpalle, joten harjoitusta vaikeutettiin sillä, etten istunut suoraan kohti vaan saatoin seisoa sen vieressä, joten samalla on tuli peräpään käyttö harjoituksia. Huomasin myös samalla miten paljon ite tulee tehtyä vääränlaisia vartaloapuja, erilaisia käsien heilutuksia ja kropan kääntämisiä. Ehkä se tästä joskus luonnistuu. =) Muuten kyllä Simpan osalta oli hyvä ja opettavainen treeni, ehkä ens kerralla saadaan se noutokapulakin mukaan.

Viira, aktiivisuutta sekä perusliikkeitä

Alussa oli ihan ok aktiivinen, tosin olisi voinut olla paljon enemmänkin, mutta odotin, ettei se syö ollenkaan mitään. Itse sain semmosen valaistuksen, että olisin voinut tehdä monta asiaa erilailla. mm. Ruoka-annokset oli liian isoja sekä koira ei saanut tarpeeksi tehdä töitä ruuan eteen. Ja sitte maahan menossa olin huomaamatta palkannut pitkään, vaikka toinen puoli koirasta ei ollut edes kunnolla maassa.. -_- hyvä minä!

Mut eiköhän sitä taas vähän aikaa osaa tehdä harjoituksia oikein, että ruokailuun tulee muutos. Kahden ison ruuan tilalle vaihdetaan about 6 pientä, että koiralla on aina vähän nälkä ja sit jos ei joskus maistu ni pystyy paremmin mielin jättää kokonaan saamatta. Kun eria asia, jos jää kaksi isoa (=päivän ruoka) kun, että jää kaksi pientä annosta. Kyllähän mä saan tosta pienestä rontista ahneen tolle ruualle, se voiski olla myös yksi vuoden tavoitteista. =)

Laumaan sopeutumista

Pohdin pitkään, että mitenhän pieni Viira meidän perheeseen sopeutuu sekä, että mitenhän Simppa ottaa uuden kaverin vastaan. Nyt kun pentu on ollut meillä kohta sen 2 kk, alkaa elämä palata taas normaaliksi, eli suomeksi sanottuna Viira on sopeutunut hyvin. Samoin en äkkiseltään keksi parempaa "lapsenlikkaa" Viiralle kun Simpan (jos ei Simpan veljeä lasketa mukaan). Simppa kirjaimellisti ainakin pönkittää pennun itseluottamusta, kun antaa viedä lelut suusta, kurmuttaa itseään ja ruokakupinkin jakaisi, jos meillä ei olisi siihen sanomista. =)

Viira myös kasvaa kovaa vauhtia. Just tässä ihmettelin ääneen, että mihin se meidän 4,5kg pikkupentu hävisi, jonka toi yhdellä kädellä kotiin. Ja tilalle on tullut tommoin yli 11kiloinen rontti, joka koettelee hampaitaan kaikkeen mihin ei saisi.

Treenejä meillä ei ole nyt ollut ja kotonakin on nyt keskitytty siihen, että Viiran saisi syömään paremmin. Se oli tullessaan aika huono syömään, mutta paransi huomattavasti. Yhdessä vaiheessa sai jo sormiakin varoa, ettei menny mukana. Nyt on taas tilanne hieman huonontunut, ipana kyllä syö, mutta ei tarpeeksi innolla, eli ruualla palkkaaminen tuntuu tällä hetkellä hyödyttömältä kun toinen ottaa sen kolme nappulaa suuhun, mutta tiputtaa kaksi ja vain yhden syö. Mutta kikka kolmosia on kasvattajalta saanut ja niitä testailemme ja yritämme löytää sen jutun, millä saisi syömään paremmin.

Ihanien lumen tulon kunniaksi pistelen myös muutaman kuvan toissapäiväiseltä lenkiltämme:

Simppa ja Viira

Viira

Simppa sai purra hihaa

Nyt on joulu/uusi vuosi kiireiden takia jäänyt treenit parin viikon ajan vähiin, joka sallittakoon. Uutta vuotta olimme viettämässä kasvattajan luona, jos ei muuta jääny mieleen. Niin ainakin vkloppu oli täynnä huonoa huumoria, naurua ja koiria täynnä. Koiria parhaimmillaan olikin yhdellä tontilla 14 (eivät kylläkään kaikki leikkineet keskenään) =).Viira kyllä tykkäs kun oli sisaruksia leikkimässä ja painimassa, parhaimmillaan noita E-pentuja olikin viisi, eli melkein voisi jo puhua pentu tapaamisesta.

Viiran isälle Riolle tehtiin eläkeläispurut, jonka jälkeen keksittiin, että Simpalle voisi tehdä pyös ne purut, mitä on suunniteltukkin. Oli poika hieman erilainen kun reilu vuosi sitten, jolloin se vain vilkuili minua ja ihmetteli, että mitä tuo ukko tossa heiluu. Nyt ei paljoo kyselly, kerran se vilkas minua, että saakohan reagoida. Ennen ensimmäistä purua, koira oli parhaimmillaan, mutta siitä vähän hiipui, johtuen pannasta. Eli olisi melkein valjaat saanu olla päällä. Hyvin kyllä huomasi, että kun itse uskallauduin kehumaa koiraa kunnolla, se paransi. Ainakin mitä itse katsoin niin hihaan se puri kiinni aika hyvin, että ei empinyt sitä. Olisi kyllä jällystäny jos ei sitä olis kielletty. Noin yleensä ottaen sain ihan tyytyväinen olla koiraan, jonka kanssa ei suojelua ikinä ole treenattu, vaikka ukko sen suojelukoiraksi hankkiki. Harmi, ettei videokamera sattunu mukaan.

Itse en ole miettinytkään suojelua lajina, mutta kieltämättä se oli sillä hetkellä aika viehättävää, vaikka koira olikin puussa kiinni ihan sillä, että en välttämättä olisi joka tilanteessa saanut pidettyä sitä 40 kiloista herraa. Aika näyttää mille mielelle tulen suojelua kohtaan, ainakin minulla olisi koira millä harjoitella omia taitojani ja ei haittais vaikka mokailisinkin oikeen urakalla, koska Simppaa se ei haittaa. =)

Viira on vain viime päivinä saanut tehdä töitä ruokansa eteen ja osoittaa aktiivisuutta. Istuminen ja maahan meno alkaa jo pikku hiljaa onnistua ja on omat sormet vaarassa välillä ku nälkä on olevinaan niin kova. Ja äsken neiti sai syödä ihan lattialta vaan, eli ripottelin nappuloita pitkin kämppää ja sai niitä ettiä. Siinä apuun tunki myös Simppaki, mutta sulassa sovussa nappulat hävis.