Varsinainen Tyyne 3-vuotta!

Ajattelin nyt kirjoittaa blogikirjoituksen, joka koskee pelkästään Tyyneä. Keskiviikkona juhlittiin Tyynen syntymäpäiviä ja samalla tajuttiin, että neiti on ollut meillä jo vuoden "hoidossa". Kiitos Tiialle ihanasta koirasta, joka sopi meille ku nenä päähän!

Varsinkin kun halusimme aikuisen koiran, mutta emme mitään sikaa säkissä. Tyyne ei missään vaiheessa etsinyt kotia, mutta edellisessä paikassa tuli aika pahaa kitkaa toisen nartun kanssa, joten se tuli meille ensin vain hoitoon ja seuraavana päivänä ilmoitin, että se saa jäädä meille. Olen itse tuntenut ja seurannut Tyyneä ihan pennusta asti, joten tunsin koiran hyvin jo ennen meille tuloa. :)

Tyyne on kotiutunut meille todella hyvin heti alusta asti, ainoastaan ensimmäisenä iltana se pyöri vähän ja sen jälkeen on mielellään sisällä viettänyt aikaa sohvalla tai sängyssä pötkötellen. Neiti on kotona todella huomaamaton ja mukava. Paitsi ruoka-aikana, jos ruoka on myöhässä se makaa keskellä lattiaa ja huokailee sen kuuloisena, että hei nyt hänet on unohdettu ja ruoka on jääny antamatta. :D

Neiti tuli siis meille vuosi sitten Viiran kaveriksi ja ne tosiaan ovat sitä, jopa mun mielestä bestiksiä. Tytöt ovat parempia kavereita keskenään kun mitä Viira ja Simppa olivat ikinä. Paljon vietetään sisällä aikaa vierekkäin ja pusutellaan. Kertaakaan ei ole tullut mitään kärhämää tyttöjen kanssa.

On se Tyyne päässyt osaksi treenejäkin, koska mun mies halusi samalla myös treenikaverin itselleen. Uroshan se ois ollu toiveena, mut kai tommonen pieni pojan kokoinen narttukin kelpasi, koska välillä on vaikeuksia Tomminkin pitää Tyyneä paikallaan puruissa. Tyynen lajina on suojelu, eli purut, tottis ja peltojälki.

 
Tottiksissa Tyynelle on vanhassa paikassa tehty älyttömän hyvät pohjat, kiitos Tiialle niistä! Eikä muuten poikita yhtää. Puruissa Tyyne on aika totinen tyttö, eli liinoista on pidettävä kiinni. Jäljellä ehdittiin viime vuonna jostain syystä käymään vain muutaman kerran, enkä minä nähnyt yhtään kertaa. Mutta voisin kuvitella, että on sujunut hyvin, koska neiti on niin ahne.

Mä sitä pitkään mietin, että mitenhän aikuinen koira sopeutuu meidän elämää sekä, että miten se tuntuu ns. "omalta" koiralta, kun ei pennusta asti ole meillä ollut. Tyyne on tuntunut ihan pienen ajan päästä ihan omalta. Toivottavasti saamme nauttia Tyynen seurasta vielä monta vuotta eteenpäin!

Treeniä ja hierontaa

Hyvin toipui neiti hieronnastakin, oli kyllä hieman tönkkö pari päivää. Takapään venyttely ei silloin kylläkään mennyt niin hyvin ku toivoin, joten sillon varailin toisen ajan hierontaan.

Treeneissä on käyty hyvin, tottiksissa on ruvettu haukuttelemaan Viiraa. Ensin apparille ja jossain vaiheessa sitten mulle. Mitään teknistä ei oo muutamaan viikkoon tehty vaan vähän keskitytty viettiin ja siihen, että koira ite tekisi aktiivisesti töitä. Ja palloa ei saa, jos oikeesti ei pure ja halua sitä. Tällä on myös tarkoitus kehittää koiran itseluottamusta, kun tehdään ns. suojeluharjoitus, mutta tottiskentällä, jolloin se ei ole niin jännää.

Viira kanavoi puruissa.

Puruissa on jatkettu samaan malliin kun ennenkin, vietinvaihtoa ja tarkoitus olisi saada koira löysille mahdollisimman pian. Viimeksi jopa maalimies pystyi ensimmäistä kertaa antamaan myös purussa painetta ja koira vastasi siihen vastustuksella ja hyvällä puruotteella, eikä mälvännyt/irrottanut niinkuin ennen. Hienoa Viira!

Viira kävi myös viime torstaina uudestaan siellä hieronnassa, koska viime kerralla oli tosi kipee ja jumissa. Hieroja totesi heti, että toit sitten toisen koiran tällä kertaa, eli parannus oli huima viime kertaan! Ei ollut montaa jumi kohtaa ja antoi paremmin käsitellä itseään. Ensi viikolla pääseekin Viira pitkästä aikaa uimaa, odotan innolla sitä pitkästä aikaa. Jyväskylässä on siis semmoinen koirien uimahalli, missä ne saa vähän käydä pulikoimassa.

Maanantaina 10.2 Viira pääsi hierojalle

Aikoinani opin silloin kun Simppa leikattii vatsalaukunkiertymän takia, että mahdollisimman pian leikkauksesta kannattaa koira viedä hierojalle. Vaikka koira ei välttämättä näytä sitä, että on kipeä (sitä ne koirat ei vielä yleensä tee) niin se kun varoo jotain kohtaa. Jolloin se liikkuu epäpuhtaasti ja/tai jännittää jotain kohtaa, jolloin kroppaan tulee väistämättä jumeja ja kipeytyy.

Meidän vakkari hieroja Erika Hankalin on ruvennut nyt ottamaan uusissa tiloissa vastaan asiakkaita, joten Viirakin meni ekaa kertaa sinne. Ennen on kotona käynyt hoitamassa, mutta tuo paikka oli niin lähellä ja tuli hieman halvemmaksi. Pikkusen jännätti kyllä, että miten sinne rauhottuu ja yrittääkö pöhkiä muita ääniä. Onneksi siellä oli rauhallinen aika ja olisi varmaan rauhoittunut paremmin, mutta oli aika jumissa ja kipeä. Varsinkin takapää ja ranganseutu oli tosi tukossa.

Mutta nytten on onneksi neiti hoidettu, hieroja puhui kyllä vielä, että haluaisi ehkä hoitaa Viiran uudestaan n. 3 viikon päästä, että varmasti kaikki jumit aukeaa. Nyt on sitten eilen ja tänään saanut paljon ravia, mitä suositellaan että saa paikat varmasti auki. Onneksi mun mies on ruvennut treenaamaa juoksua niin Viira pääsi sen mukaan. Ja on ollu kyllä tosi väsynyt nyt pari päivää, että taisi ottaa aika koville hieronta.

Nyt on päästy onneksi taas ihan normaaliin rytmiin harrastusten, lenkkeilyn ja elämän suhteen. Eikä toivon mukaan tarvi hetkeen mennä moikkaamaan eläinlääkäreitä.

Sunnuntaina oli myös treenit, tottiksissa omistaja taas koki tajuamisia ja neidillä ei ollutkaan ihan helppoa, tehtiin asiat vähän vaikeammiksi. Eikä pallolle päässytkään niin helposti. Viiran purut oli hyvin Viiramaiset ja ohjaajalle tuli muistutus, että paljon enemmän pitää tapahtua eikä jäädä miettimää, koska muuten painuu koira passiiviseksi. Ei hyvä juttu..

Sairasloma on viimein loppunut!

Nyt on neiti vihdoin ja viimein toipunut, ensin se pääsi viikko sitten leikkimään Tyynen kanssa metsään ja montuille, voi sitä hepuleiden määrää. Yhteisiä leikkihetkiä oli selkeästi odottanut sekä Viira että Tyyne!

Tyyne ja Viira leikkimässä

Sunnuntaina olisin ensimmäiset treenit, otimme Viiran kanssa vain tottikset ja ne meni ihan ok, tosin ohjaaja taas unohti sen tyypillisen, että ei tuo koira pelkällä pallolla tee. Sitten kun tuli vähän painetta tekemiseen ni rupesi taas viettiäkin tulemaan enemmän. Painetta tehtiin sillä, että koira maahan ja palloa heiluteltiin, heiteltiin ym., eli koiralle tehtiin ansoja. Maasta ei saanut lähteä ja jos lähti siihen puututtiin. Sitten pallo muualle ja käsky "tänne" tai "sivulle" tms. ja vaadittiin että se koira tekee mulle ennenkun pääsee pallolle.

Loppuun myös haukutettiin Viiraa, mun on siinä opittava laskemaan enemmän kuin kolmeen. Odotin aina kolme haukkua ja sitten palkka, eli odotettava, että koira tarjoaa enemmän haukkuja. :)

Ensi viikolla varmaan otamme jo sitten purutkin ja katotaan mitä neiti niistä tällä kertaa tuumaa. Mielenkiinnolla odotan kun niistä on taukoa ollut melkein pari kuukautta.

Pienestä on pieni koira iloinen

Lauantaina oli pieni neiti kyllä hyvin onnellinen kun pääsi ensimmäistä kertaa juoksemaan vapaana montuille leikkauksen jälkeen. Tyynen kanssa ei vielä päässyt, kun sillon yleensä menee leikit vähän rajummaksi. Haava lähti siis tosi hyvin paranemaan kun sai antibiottikuurin päälle. Kolmessa päivässä punotus ja turvotus hävisi kokonaan ja sen alta paljastui siisti ja hieno parantunut haava. Vielä on keskiviikkoon asti kuuria jäljellä.

Iloinen pieni koira

Tänään oli myös treenit, joihin Viira pääsi mukaan, mutta vielä ei treenattu. Ensi vkloppuna olisi tarkoitus alottaa treenailu rauhallisesti ensin tottiksilla. Myös suunnitelmissa oli ensi viikolla viedä enemmän lenkille ja juoksemaan, ehkä jo loppu viikosta Tyynen kanssa.

Tuli myös otettua tytöistä tommoiset naamakuvat, joista tulee ihan mieleen passikuvat, kun on kummatki niin totisena. :D

Viira

Tyyne

Sairasloma senkun jatkuu..

Näytti jo viikon ajan, että toipuminen on lähtenyt hyvin eteenpäin ja kun 10 päivää on otettu iisisti saa lähteä jo kunnolla lenkille ym. Valitettavasti kaikki ei mee aina niinku suunnittelee, viikonloppuna haavan seutu rupesi yhdestä kohdasta punottamaan ja turpoamaan, joten tänään sitten kävimme varmuuden vuoksi tarkistuttamassa asian lääkärissä.

Siellä oli joku sulavatikki ruvennut sulamaan huonosti ja aiheutti reaktion, jonka seurauksena oli tulehdus. Nyt on sitten saatu 10 päivän antibiottikuuri, jonka jälkeen haavan pitäisi olla parantunut kunnolla. Tämä on kuulemma aika yleistä susikoirilla, että reagoivat helpommin noihin lankoihin mitä sulavissa tikeissä käytetään.

Muuten on neiti tosi hyvin parantunut ja on jo vähän pidemmillä remmilenkeilläkin käyty, koska rupee hyvin huomaa et meinaa vähän jo mennä hermo kun ei oo päässy tekemää mitään. Oli Viiralle varattu viikon päähän hierontakin, mutta pitänee Tyyne hierotuttaa kun ei vielä voi antibiottikuurin takia hierotuttaa Viiraa.

Kävimme myös tyttöjen kanssa tossa ennen joulua kuvattavana, siis eräs nainen kyseli netissä valokuviin malleja, joten meidän neidithän oli heti valmiina. Seuraavana muutama kuva, kuvaajana: Tiia Tahvanainen

Viira pallon kanssa.

Tyyneki haluis leikkiä!

Tyyne poseeraa

Viira poseeraa.

Viiran sterilointi ja toipuminen

Niin koitti torstaina 9.1.2014 Viirasta ihan tyhmä päivä kun mentiin lääkäriin ja sai ihan kauhistuttavia lääkkeitä, että piti oikeen nukkumaan käydä sinne. Sai neiti myös heräillä rauhassa hirveessä krapulassa eläinlääkäristä. Hain sen siis n. 4 tuntia leikkauksen jälkeen.

Ensimmäinen ilta meni kyllä piipatessa ja pyöriessä ympäri kämppää, jonka suurin syy oli suoneen saatava kipulääke, joka oli niin tujua, että meni neitin pää ihan pyörälle ja taisi pikku-ukot hyppiä ihan kunnolla meillä. Tarpeet tuli hyvin heti pihalle päästyä. Yöllä meni niin, että neiti taisi nukkua paremmin kuin omistaja, joka heräili vähän väliä tarkistamaan oliko paita vielä päällä ja kerran siivoamaan Viiran oksennuksia, kun maha oli niin tyhjä pitkän paaston takia.

Kuvaaja: Tiina Harju

Seuraavana päivänä oli jo huomattavasti pirteämpi, eikä käytöksestä kyllä olisi uskonu, että oli leikattu edellisenä päivänä. Ainut mikä minua rupesi kolmen aikaan iltapäivällä mietityttämään oli se, että ei ollut ruoka eikä edes herkut maistunut vieläkään, eikä ollut juonut kertaakaan. Päädyin sitten varmuuden vuoksi soittamaan lääkäriin, koska oli vkloppukin tulossa, että milloin pitäisi alkaa huolestumaan. Eläinlääkäri oli niin ihana, että pyysi meitä vielä käymään klinikalla ja halusi tarkistaa, että kaikki on hyvin.

Verikokeet otettiin ja tutkittiin muuten ja kaikki oli paremmin kuin hyvin. Siellä sitten lääkäri antoi neidille toipuville koirille ja kissoille tarkotettua ruokaa, joka taisi olla niin herkkua, että vetäs sen kerralla alas kupista. Lääkäri veikkasi, että se ensimmäinen ruoka oli Viiralle vaikein, koska se kai pelkäsi pahaa oloa kun syö. Olihan sillä ollut aika paha krapula ;) Sen jälkeen alkoi ruoka ja vesi maistumaan normaalisti.

Viiran yöpuku, joka estää haavan nuolemisen

Nyt sitten on edessä pahimmat ajat, kun neitin on jo sitä mieltä, että hän on jo ihan terve ja haluaa leikkimää ja lenkille Tyynen kanssa. Vielä joutuu reilu viikon odottelemaan ja toipumaan rauhassa. Olin odottanut koiran olevan kipeämpi leikkauksen jälkeen, mutta parempi näin. Ja onpahan Viiralla ainakin intoa sitten taas treenailla pienen sairasloman jälkeen!